Huumaavaa yhdessäoloa

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Sain viime viikolla ilon seurata pitkästä aikaa kesäteatteria. Rauhalahden kesäteatterissa ensi-iltansa sai Jaakko Tepon teksteihin perustuva menestysmusikaali Toivo Ryynäsen elämä ja teot. Ensi-illassa paikalla oli yli 400 katsojaa ja itse kynämies Teppokin oli kunniavieraana muiden joukossa.

Esitys oli viihdyttävä ja ennen kaikkea Jaakko Tepon faneille se varmasti uppoaa, kuin se kuuluisa veitsi sulaan voihin. Hienointa oli kuitenkin yleinen tunnelma. Niin ohjaajan kuin näyttelijöidenkin kasvoilta paistoi suunnaton riemu olla yleisön edessä. Yleisön hymy oli vähintään yhtä leveä, vaikka suurimmalla osalla sen edessä oli maski. Silmistä loisti ilo.

Järjellä ajateltuna reilun vuoden tauko kunnon yleisötapahtumista ei ole pitkä. Kun kuitenkin pitkästä aikaa pääsee mukaan isompaan tapahtumaan, tajuaa, että tunnetasolla se on ikuisuus.

On suorastaan huumaavaa, kun valtaisa ihmisjoukko laulaa, taputtaa, tanssii tai nauraa yhteen ääneen. Siinä hetkessä kaikki ovat yhtä, eikä vastakkainasettelua ole, koska olemme paikalla samasta syystä: nauttimassa ja iloitsemassa kokemastamme yhdessä. Siinä hetkessä ei väännetä ja käännetä, tapella ja kinastella. Ainakaan yleensä.

Elämässä pärjää vallan mainiosti, kun on ruokaa ja katto pään päällä, sekä tekemällä niitä kuuluisia oikeita töitä, jolla saa laskut maksettua. Loppuun asti selviää varsin hyvin myös keskittymällä pelkkään tietoon ja asiaan, eikä turhiin hömpötyksiin kuten vaikkapa saippuasarjoihin, korkeakulttuuriin, rokkikonsertteihin, kilpaurheiluun ja muuhun, mikä saa enemmän sydämen kuin järjen tärisemään.

Siinä hetkessä ei käännetä ja väännetä, tapella ja kinastella.

Se vaan on aika tylsä elämä.

Kirjoittaja on vt. päätoimittaja.

Kommentoi