Mökki-ihmisiä

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Pitkin kuluvaa vuotta on uutisoitu, kuinka mökkikauppa on käynyt kiivaana pitkin vuotta ja talviaikaan, mikä on pienoinen ihme. On ollut niin kutsutut myyjän markkinat, kun töllin on saanut kaupaksi lähes mistä vain.

Kesämökki on tyypillinen suomalainen haave. Mökille mennään pakoon kaupungin oravanpyörää, kuuntelemaan laineiden liplatusta, lämmittämään rantasaunaa ja grillailemaan auringonlaskuun. Luonnon rauhassa halutaan palautua hektisestä arjesta. Metsään ei myöskään korona samalla tavalla tunnu yltävän, joten ajatukseen on helppo ihastua.

Lehdistä on voitu myös lukea, kuinka erityisesti ensimökin ostajille on tullut monenmoista yllätystä kaupanteon jälkeen. On ollutkin yllättävän paljon tekemistä, vaikeat naapurit tai vaikka vaan huono keli.

Kuvailtu idylli on ihan täyttä totta, mutta kyseinen idylli vaatii yleensä myös vaivaa. Vitsi kesämökistä ”työleirinä” ei ole pelkkä vitsi, sillä helppohoitoisimmastakin mökistä täytyy pitää huolta.

Vaikka kyseessä on suorastaan koko kansakuntaamme yhdistävä, jokaisen aikuisen ja lapsen haave, on hyvä kysyä: Kuinka moni meistä kuitenkaan on ihan oikea mökki-ihminen?

Mikään buumi ei nimittäin ole ikuinen.

Mökkeilyn huonot puolet kuten vaikka pihan laitto, ei ehkä tule niin isona yllätyksenä omakotitaloasujalle, mutta riittääkö jaksaminen kahdelle talolle? Jos taas on suvereeni kerrostalo- ja kaupunki-ihminen, onko oikeasti riittävästi intoa ajella tuntitolkulla maalle mökin pihamaata tonkimaan ja huolehtia, se talviteloille joka syksy?

Mikään buumi ei nimittäin ole ikuinen, ja hetken mielijohteessa ostettua perähikiän torppaa ei ehkä niin vain jatkokaupatakkaan.

Kirjoittaja on vt. päätoimittaja.

Kommentoi