Paas puita halaten

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista puunhalausviikkoa, josta löytyy myös pieni juttu tästä lehdestä. Teemaviikon tarkoituksena on kannustaa ihmisiä arvostamaan omaa lähiympäristöään, viheralueita, metsiä ja puistoja. Vaikka puunhalaaminen ei tiedettävästi ole koskaan ollut kiellettyä toimintaa, on Vänärille erikseen merkattu puita, joita saa käydä rutistamassa.

Äkkinäisen korvaan puiden halailu voi kuulostaa ”hippien metkuille” ja luonnonsuojelijoiden sekä ilmastonmuutoshuutelijoiden humputuksille. Mutta kokeileppa joskus. Saatat jopa yllättyä, miten mukavaa ja rauhoittavaa petäjän syleily on.

Ei kuitenkaan tarvitse olla hippi tai puunhalaaja ymmärtääkseen, mikä merkitys lähiluonnolla meille on. Kun Vänäri on viikonlopun kiinni Kuopiorockin takia, alkaa kaupungissa valtava äläkkä ettei ihanaa rantalenkkiä pääse kiertämään. Ja auta armias, jos puita ollaan kaupungissa jossain kaatamassa isompia määriä tai uudet istutukset eivät miellytä omaa silmää.

Jotain kuitenkin tapahtuu, kun puu kasvaakin niin sanotusti merta edempänä. Omaa lähimetsäänsä armottomasti suojeleva ihminen ei välttämättä tunne mitään, kun maailman keuhkot eli Amazonin sademetsä roihuaa ilmiliekeissä. Sama ihminen saattaa myös valittaa kun kaupunkipuistoa ei pidetä puhtaana, mutta jättää itse pokkana roskansa kansallispuiston laavulle.

Luonto ja sen hyvinvointi, olipa se kaupunkipuistoa tai aarnimetsää, on yksi asia joka koskettaa jokaista meistä kaikkialla maailmassa. Siksi ei ole ihan sama, että vain meillä täällä on asiat hyvin ja puhdas ilma hengittää.

Jotain kuitenkin tapahtuu, kun puu kasvaakin niin sanotusti merta edempänä.

Voi kun ymmärtäisimme sen ajoissa.

Kirjoittaja on vt. päätoimittaja.

Kommentoi