Vessa on kodin sydän

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Tässä lehdessä on kaksi asumiseen liittyvää juttua. Toinen kertoo, kuinka erityisesti kerrostalokodit ovat kutistuneet niin tiiviiksi, että vessakin on käytännössä sama tila eteisen kanssa. Tehokodeissa asuinneliöiden ja kaappitilan puutetta korvataan talosta löytyvillä muilla palveluilla.

Toisessa kuopiolainen Salima Peippo muistelee vuosiaan sirkusmaailmassa, jolloin hänellä ei ollut vakinaista kotia. Jälkimmäinen ei niinkään kerro asumisesta, mutta laittaa miettimään, millaista olisi elää jatkuvana ”kiertolaisena”. Siinäkään ei paljon astioille paikkaa mietitä.

Olen katsonut jakson jos toisenkin kotiohjelma Remppa vai muutto Vancouveria. Tuon ohjelman myötä olen oppinut sen, että talossa pitää aina olla jokaiselle perheenjäsenelle oma, mielellään isohko vessa, joka on makuuhuoneen yhteydessä. Päämakuuhuoneen yhteydessä on oltava yksiön kokoinen vaatehuone, se huussi sekä itse nukkumatilaan täytyy mahtua takka, kolme nojatuolia, kirjahylly ja kaksi kuntopyörää. Homma karahtaa aina kiveen, jos makuuhuone tai vessa on pieni. En tiedä, onko Suomessa näin, sillä kotimainen versio on vielä näkemättä.

Kenenkään ei pidä ahtautua ulkohuussiin asumaan vasten tahtoaan. Kodin pitää tuntua kodille, ja siellä on oltava itselle sopivasti tilaa elää ja olla. Lisäksi asunnon pitää olla toimiva eli neliöitä kannattaisi olla niissä tiloissa, joissa viettää eniten aikaa. Toiselle riittää elämä asuntovaunussa, toinen tarvitsee kartanon.

Jos viettää paljon aikaa vessassa, silloin siihen pitää panostaa. Turha siihen on muiden mennä puuttumaan. Kun nyt vaan ei ihan eteisessä tarvitsisi tarpeita tehdä.

Kirjoittaja on vt. päätoimittaja.

Jos viettää paljon aikaa vessassa, silloin siihen pitää panostaa.

Kommentoi