Kommentti: Pulaa kiitollisuudesta

Maailman onnellisin kansa potee puuteajattelua.

Yksinäisyys rehottaa siellä, missä on paljon ihmisiä. Saarenpää Sami
Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Hyvinvointivaltio on kollektiivinen harha, poliitikkojen luoma epäjumala, joka ei anna sitä mitä lupaa. Toisten rahoilla mielikuvia myyvät poliitikot haluavat ylläpitää myyttiä hyvinvointivaltiosta. Politiikka voi hyvin, koska milloinkaan kaikki ei ole hyvin. Kansalaisten asenteita hallitsee puuteajattelu. Puutetta Suomessa on eniten kiitollisuudesta.

Olisimmeko yhtään onnellisempia, vaikka valtio tarjoaisi meille smart-ohjatut kodit ja kunta keksisi lisää ilmaisia sote-palveluja. Suurimmalla osalla ulkoinen elämä on jo nyt luksusta, mutta meidät on ohjelmoitu kiinnittämään huomiota epäkohtiin.

Vilkaiskaapa Helsingissä Suomen urbaanisinta ympäristöä esimerkiksi Kalasatamassa tai Jätkäsaaressa. Redin ostoskeskuksen yläpuolella huojuvat 30-kerroksiset tornit. Asukkaille tarjotaan 5-tähden hotellin palveluita. Jos palveluiden määrä synnyttäisi onnea, hymyn pitäisi täällä olla herkässä. Asia on pikemminkin päinvastoin.

Helsingissä ryntäillään enemmän kuin Kuopiossa. Jokainen pelkää menettävänsä kallisarvoisia minuutteja. Jengi juoksee 4 minuutin välein metroihin ja kiroilee, jos metron ovi lukittuu nenän edessä. Liikennevälineissä istutaan hiljaa. Ihmiskontakti on riski menettää työ- ja kännykkäaikaa. Yksinäisyys kalvaa siellä, missä on paljon ihmisiä.

Automatiikka hoitaa laskut, imee roskat kuiluihin ja induktioliesi lämmittää ruuan silmän räpäyksessä. Ihmiset ovat kuitenkin varattuja ja eristäytyneitä, etäkokousputkilla ylpeileviä robotteja. Katseet eivät kohtaa. Tuijotamme lakkaamatta puhelinta, tuota epäinhimillistä helvetin konetta.

Saatamme olla ulkoisilla mittareilla maailman onnellisin kansa. Hoitavathan lääkärit meidät ilmaisiksi, koulutus ei maksa mitään, tiemme asfaltoidaan ja aurataan. Silti olemme tyytymättömiä ja masentuneita. Onko se palveluiden vika, jos lapsemme nyrpistävät nenäänsä koulun ilmaisaterialle ja juoksevat ruokatunnilla karkkikauppaan tai että liikuntamonumenteista huolimatta nuoret ovat lihavia ja huonokuntoisia.

Politiikassa on paha valuvika. Vertaapa poliitikkoa yrittäjään. Yrittäjä laittaa omat rahansa ja liikeideansa markkinoiden testiin. Poliitikko myy mielikuvia toisten rahoilla eikä koskaan joudu vastuuseen paksuistakaan valheista. Eniten politiikkaa tarvitsevat huono-osaiset, mutta heidän lukumääränsä on niin pieni, että puolueet ajavat hyväosaisten etuja.

Jenkkejä inhotaan Suomessa. Eihän heillä ole edes hyvinvointivaltiota. Maailman rikkaimmassa valtiossa kukaan ei usko, että valtio ratkaisee kansalaisten surut. Siellä perustetaan yrityksiä kengänlankkauksesta energiajätteihin. Tehokkain keino hyvinvointiin on ajatella vähemmän itseään, auttaa muita ja muistaa, että jokainen on itse vastuussa asenteistaan ja hyvinvoinnistaan.

Kommentoi