Kolumni | Jäätävää mutta koukuttavaa

Vuosia on kulunut jo siitä, kun ensimmäistä kertaa lähdin avantosaunalle kaverin houkuttelemana. Jatkaminen kiinnosti, vaikka ensimmäisten reissujen jälkeen olo tuntui kylmältä, keho tutisi ja varpaita paleli.

Ajan myötä keho tottui saunan ja avannon liittoon, tässä järjestyksessä. Hämmästelin ja ihastelin henkilöitä, jotka menivät suoraan avantoon. Mieli rauhoittui ja uni maistui entistäkin paremmalta saunailtojen jälkeen.

Käyntien myötä opin myös avantosaunomisen niksit. Enää en lähde saunalle roikkuvat renkaat korvissani polttamaan nahkaani. Korvanlehden takaa löytyy muistona palovamman merkki kuin opetuksena. Päähineen otin mukaan jo alkumetreillä ja se on ja pysyy varusteissa.

Neopreenikengistä en viehättynyt tai tarkemmin sanottuja niiden kammottavasta hajusta. Muoviset avonaiset rantasandaalit palvelevat minua jatkossakin saunan ja avannon reunan väliä askeltaessani.

Kanssasaunojia kiitän hiljaa mielessäni siitä, että he käyvät suihkussa ennen lauteille nousua. Sain melkein trauman ja meinasin lopettaa koko harrastuksen, kun ylälauteella istunut tyyppi tiristi hikipisaroita, jotka tippuivat niskaani keskilauteilla.

Avantouinti kukoistaa harrastuksena Kuopiossa ja myös nuoret ovat löytäneet lajin pariin. Kaupungin pitkille rannoille mahtuisi varmasti lisää saunoja nykyisten mainioiden rinnalle. Avantouinnista on kehkeytynyt kaiken kansan koukuttava hyvinvointilaji. Kun aikaa kului, uskaltauduin jo ilman saunaa avantoon. Ehkä kohta myös jo uin jäiden seassa. Vielä pulahdukset saavat riittää.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Mieli rauhoittui ja uni maistui entistäkin paremmalta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut