Kolumni: Moskaa maisemassa

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Pitihän se arvata, että kasvomaskeista muodostui katujen hittiroska pandemian aikana. Hyvällä hopealla keikkuu vanha tuttu tupakantumppi asfaltilla räkäroiskaisulla kuorrutettuna. Purukumeja on tarttunut jo vuosikymmenien ajan kenkien pohjiin. Ihminen on aina halunnut jättää jälkiä. Kun ennen vanhaan kaiverrettiin puukolla sydämet ja nimikirjaimet koivun runkoon tai ulkohuussin seinään, nykyään töherretään isosti seinään. Oma lukunsa ovat retkeilijät, jotka pinoavat kiviä merkiksi tunturin valloituksestaan ja vahingoittavat samalla muinaisjäännöksiä. Verenpainetta nostava uutinen on myös tuoreet turistien jättämät puumerkit erämaakirkon rakenteissa.

Maalla kylänraitin kuvaan kuuluvat olennaisena osana tienpenkoille ja ojiin heitetyt olut- sekä lonkerotölkit. Henkilöt, jotka ovat halunneet olla vähän hauskoja, ovat nähneet vaivaa ja asetelleet janonsa sammuttajan aurauskepin nokkaan. Kaupungissa tölkkienkeräjäät tekevät tärkeää ja kassaansa kartuttavaa työtä. Jännä, että joillakin on pokkaa heittää rahanalaista tavaraa menemään ja vielä luontoon. Varakkaita kaljankittaajia.

Hampurilaispaperit ja ota mukaan -mukit rumentavat maisemaa siellä ja täällä. Televisiot, sohvat ja patjat ovat tienvarsilevikkeiden vakiovarusteita. Metsänomistaja saa aika ajoin kärrätä kierrätykseen joidenkin jättämiä helloja ja auton akkuja mailtaan. Kesäaikaan näyttävät kukkaistutukset ovat hävityksen jäljiltä viikonlopun festareiden jälkeen. Muistan taajaman, jossa ongelma ratkaistaisiin niin, että kukat nostettiin pylväisiin muutaman metrin korkeuteen. Ruma kaupunkikuva ahdistaa esteetikkoa, joka tahtoo kauneutta ympärilleen.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Tupakantumppi asfaltilla räkäroiskaisulla kuorrutettuna.

Kommentoi