Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kiertelemättä | Mikä ihmeen sote-keskus? – Tammivaaleissa äänestetään elämän ja kuoleman kysymyksistä

Äänestäjän vaaliväsymykseksi povattu talviuni on tekosyy. Kansalaisten pitäisi ymmärtää, että aluevaalissa päätetään elämän ja kuoleman kysymyksistä eli miten ihmisen kalleinta aarretta, terveyttä hoidetaan.

Jotain palveluiden tärkeysjärjestyksestä kertoo se, että Englannissa lähinnä hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtivat sosiaalipalveluista, mutta terveyspalvelut ovat kansalle ilmaisia. En kiistä sosiaalipuolen merkitystä kohderyhmille, mutta sosiaalipalveluita ei suuri yleisö edes tunne.

Kun poliitikot puhuvat sote-keskuksista, vaatikaa, että he kertovat täsmällisesti, miten puolue aikoo järjestää lääkärin vastaanoton. Antti Kivelä (kesk.) ojentaa maakuntalehdessä ( SS 1.12.) Minna Reijosta (Ps.), että ”terveyskeskus on organisaatio eikä rakennus.” Olli-Pekka Ryynänen (kok.) sanoo suoraan Viikkosavossa 24.11., että 4 lääkärin terveyskeskuksia pitäisi perustaa 8 000–10 000 väestöpohjalle. Pienissä pitäjissä tulisi pärjätä etä- ja liikkuvilla palveluilla. Puhuuko kaksikko oikeasti samasta asiasta?

Äänestäjät ymmärtävät keskustan viestin siten, että joka kylässä töröttää lääkärivetoinen fyysinen terveyskeskus. Ryynäsen sanotus ei jätä sijaa tulkinnoille: Esimerkiksi Maaningan kituliaasti toimivan terveyskeskuksen voisi lakkauttaa.

Kaikki aluevaaliehdokkaat väittävät olevansa koko maakunnan asialla. Väite tuskin pitää paikkaansa. Tulevat valtuutetut puolustavat kotinurkkiaan ja siltarumpupolitiikasta syntyy maakunnallinen versio.

Helsingissä väki nurisee, että maakunnat kuppaavat pääkaupunkia. Maakunnan sisällä taas kyläpoliitikot nakertavat keskuskaupungin kuten Kuopion asemaa. Tuskin keskusta ja perussuomalaiset hyväksyvät, että palveluja mitoitettaisiin väestöllisille kriteereille.

Vaalin avainkysymys on, kannattaako pienissä muuttotappiokunnissa ylläpitää kalliita sote-pytinkejä vai ajavatko lääkärit autolla silloin tällöin terveyskioskeille ja vastailevat mummoille ja papoille etäyhteyksin.

Kuopiolla on eniten menettävää, jos kuopiolaiset äänestävät oman etunsa vastaisesti kuten eduskuntavaaleissa. Miten käy Kuopion yliopistollisen sairaalan? Mikä rooli on KYSin ja Varkauden ja Iisalmen aluesairaaloiden välillä? Jaetaanko valtaa kaupunkipolitiikan vai maakunnan ehdoilla?

Hyvällä ehdokkaalla pitäisi olla edes hitusen sote-puolen ammattitaustaa tai kokemusta sote-päättämisestä kunnassa. Niin kauan kuin laki ei puutu harvain valtaan, puolueet maksimoivat mahtinsa tunnetuilla pärstillä. Sama naama voi olla eduskunnassa, maakuntaliiton hallinnossa, kunnanvaltuustossa ja sote-valtuustossa.

Entä miten pienissä kunnissa ja liitoskunnissa riittää osaamista, kun pitäisi hypätä kylätasoisen sote-aseman kysymyksistä yliopistosairaalan, hoitoketjujen ja asiantuntijoiden monimutkaiseen maailmaan? Asiantuntijatkin voivat ohjata rahoitusvirtoja kotiin päin, jos poliittinen ohjaus on toriparlamenttien tasolla.