Rivien välistä Jälleen uusi elämä

Lauantai ensimmäinen päivä tammikuuta tarkoittaa monelle jälleen uutta elämää. Kun joulukuun viime viikot on mässäilty ja löhöilty ihan luvan kanssa, on vuoden alussa mukava aloittaa puhtaalta pöydältä.

Yhdelle tammikuu tietää tipatonta kuukautta, toiselle kuntosalilla ja laduilla hikoilua ja kolmannelle pupunruokakautta. Jos oikein räväkästi aloittaa, valitsee kaikki kolme koettelemusta. Kohtuus on projektista kaukana ja kieltäytyminen kitupäivien ahdistava ajatus.

Vielä viikonlopun juhliva aloittaa vasta maanantaina, sillä viikon eka on paras päivä kurkottaa kohti uutta uljasta minää. Keskiviikkona dieetti menee jo pilalle, kun kaapista löytyy kohta jo tyhjä konvehtirasia ja uudenvuoden juhlinnasta ylijääneet perunasalaatin sekä nakkien jämät.

Entä jos aloittaisi uuden vuoden tällä kertaa ilman sen kummempia lupauksia, rennosti fiilistellen ja savolaisittain tuumaillen? Jos keskittyisi kaikkeen siihen hyvään mitä osaa ja osaisi nauttia siitä, hetkessä. Jos tekisi kaikkea sitä, mikä saa aikaan hyvän mielen. Sillä jokainenhan meistä on hyvä jossakin.

Itse olen viime aikoina kunnostautunut pyörien päälle rakennetun puusaunan lämmittäjänä. Minkä onnistumisen tunteen ihminen voikaan saavuttaa perjantai-iltana saadessaan arkipäivien ajan pakkasilmassa huurtuneen huterahkon laitoksen lämpenemään.

Väitän, että saunanlämmitystä voisi verrata jonkinlaiseen meditatiiviseen, rauhoittavaan ja päätä kokoavaan kokemukseen. Yhden lupauksen kuitenkin teen. Ensi vuonna aion saunoa puusaunassa entistäkin enemmän, ajan kanssa ja huolella. Mikä puhdistava päätös!

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Vielä viikonlopun juhliva aloittaa vasta maanantaina.