Rivien välistä Lupausten läpileikkaus

Tämän kolumnin vieressä on vuodenvaihteen gallupklassikko. Jotkin gallupaiheet ovat ajattomia, mutta jotkin voi käyttää ainoastaan yhdessä tietyssä lehdessä tarkasti rajattuna ajankohtana – uudenvuodenlupaukset ovat yksi niistä.

Olen itse auttamattoman huono lupaamaan uudeksi vuodeksi mitään. Selitän asiaa itselleni sillä, että en halua haksahtaa aika- ja narratiivivetoiseen ajatteluun, jossa uusia asioita voi aloittaa vain viikon, kuukauden tai vuoden alussa. Mutta ollaanpa nyt rehellisiä, laiska minä vaan olen.

Kaikki, joita gallupia varten lähestyin, eivät halunneet lehteen mutta juttelivat kyllä mieluusti. Sainkin hyvän läpileikkauksen siitä, millaisia tavoitteita vuoden taitteessa asetetaan. Oletin, että vastaukset jakautuisivat niin, että joko ei ole luvannut mitään tai sitten lupaa elää terveellisemmin.

Vastauksissa kuitenkin erottui odotettua suurempi skaala aineettomia asioita: paitsi että ihmiset halusivat ylläpitää kuntoaan, saada työtä ja parantaa arvosanojaan, pyrkii moni tänä vuonna myös esimerkiksi pitämään enemmän yhteyttä perheeseen ja ystäviin, elämään hetkessä ja olemaan armollisempi itselleen.

Erityisesti aineettomat lupaukset sykähdyttivät minua. Ehkä sisällä kyhjötetty korona-aika on tehnyt minusta pehmon, mutta siinä, että lupaa itselleen ottavansa tänä vuonna päivän kerrallaan ja pitävänsä itseään hyvänä on vaan jotain todella inhimillistä.

Ehkä itse kunkin olisi hyvä muistaa se vuodesta riippumatta.

Kirjoittaja on Viikkosavon toimittaja.

Ehkä korona-aika on tehnyt minusta pehmon.