Kolumni Pari suhdeliikuntaa

Muistan lukeneeni joskus, että parisuhde ei hoida tai huolla itse itseään vaan sen eteen tulisi tehdä töitä. En tiedä, mitä tuo hoito ja huoltaminen tarkalleen ottaen pitää sisällään, mutta luulenpa sen viittaavan suuren suomalaisen runoilijan MC Nikke Teen kynäilemään lauseeseen: jos haluu saada, on pakko antaa. Tästähän nyt joku veti jo hätäisen johtopäätöksen, että kolumnin aiheena on vanha kunnon peittopainihuoltaminen, mutta saanen heti alkuun selventää, että otsikon mukaisesti tänään käsittelyssä on se osa pariskunnan yhteisestä liikunnasta, mitä tehdään vaatteet ja valot päällä

Törmäsin nimittäin internetin ihmeellisessä maailmassa Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön otsikolla: Liikunnalla parisuhde paremmaksi - Yhdessä harrastetun liikunnan vaikutuksia parisuhteeseen. Totta kai huomioni kiinnitti bittivirrassa ensin otsikko ja vedin itsekin samaiset johtopäätökset peittopainista, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että nyt puhutaan oikeaa asiaa eikä kieli poskella raapustettuja isojen poikien juttuja. Tutkimukseenhan piti heti tutustua tarkemmin, sillä olemme näet emännän kanssa kumpikin sen verta liikkuvaa ja eritoten kilpailuhenkistä sorttia, että kaikki vinkit, millä tämän pariskunnan suupielet ovat kummallakin yhteisen liikuntapläjäyksen jälkeen ylöspäin, otetaan avosylin vastaan.

Jos lähestytään yhteisiä liikuntahetkiä siitä kulmasta, missä puhutaan kilpailemisesta ja sen synnyttämistä tunteenpurkauksista, niin kuvitelkaa pariskunta, joka kiihtyy keskenään ja varsinkin vastakkain pelaillessaan nollasta sataan alle kahdessa sekunnissa. On nimittäin aivan sama, onko ryhmä rämällämme käsissään sulkapallo-, tennis- tai golfmaila, niin myrsky vesilasissa on vakio. Keilaaminenkin oli niin kauan hauskaa, kunnes allekirjoittanut ei enää pärjännyt. Tämän kaiken raapustan tähän tietenkin rakkaudella, sillä suloistahan se vain on, jos leikkisän pelivuoron jälkeen kotimatka autossa taittuu mykkäkoulun merkeissä. Jonkinmoista vuorovaikutustahan sekin? No saammepa ainakin nauraa itsellemme ja aiheen liikunnan jälkeiseen sovintoliikuntaan.

Yritän kuitenkin kovasti uskoa, että opinnäytetyön väittämä, jonka mukaan yhteiset liikuntahetkemme tuottaisivat mielihyvää, virkistävät parisuhdetta, kasvattavat kuntoa ja helpottavat stressiä, pitäisi paikkansa. Vaikkakin oman empiirisen tutkimuksen mututilasto väittää ainakin vielä toistaiseksi toisin. Mekin olemme nimittäin löytäneet tämän uuden suosikkilajin padelin, jota kehutaan erityisen sosiaaliseksi tavaksi harrastaa mailapelejä. Menimme ja ostimme ihan omat mailat ja pallotkin. Ja padelihan on siis laji, jossa emme pelaa vastakkain, vaan parina toisia pareja vastaan. Tiimwörk, toinen toisiamme tukien ja sitä rataa. Ja hyvinhän tuo ainakin tilastojen valossa on mennyt. Kaksi kertaa pelattu. Kaksi mykkäkoulua takana. Nyrkkeilyä emme ole vielä kokeilleet.

Kirjoittaja on KuPSin puujalka.

Vedin itsekin samaiset johtopäätökset peittopainista.