Kiertelemättä Lähipalvelutermillä johdetaan harhaan – Poliitikkojen pitäisi puhua leikkauslistoista ja priorisoinnista

Kuopion poliittisissa sote- ja koulukeskusteluissa on pitkään kytenyt puolueiden välinen eripura. Saavatko liitoskunnat palveluita eri mittareilla kuin kantakaupunki? Tässä lehdessä terveysjohtaja Pertti Lipponen ja ylilääkäri Pauliina Sulku kertovat karusta tilanteesta.

Väestöpohjaltaan Iisalmea ja Varkautta suuremman Pyörön terveysaseman asiakaskunta kärvistelee kelvottomissa olosuhteissa. Pääterveysasemaa puolestaan korjataan parhaillaan. Remontti antaa rakennuksen elinkaarelle 5–10 vuotta lisäaikaa.

Pyörön terveysaseman lääkärin vastuulla on 2 500 potilasta. Liitoskunnissa lääkäri hoitaa puolet pienempää porukkaa, noin tuhatta potilasta. Hyvinvointialueella palkat harmonisoidaan, mutta harmonisoidaanko palvelujen kriteerit? Mitä ovat ne kuuluisat lähipalvelut, joita ehdokkaat hehkuttavat vaalilupauksissaan?

Pyörillä liikkuvia ja digitaalisia lääkäripalveluja on pakko ottaa käyttöön. Etäteknologialla voidaan hoitaa nuhakuumetta ja uusia reseptejä, mutta ei diagnosoida vakavia tauteja. Yhden tai kahden lääkärin terveysasemat eivät kestä lääkärin poissaoloja eikä niihin tahdota saada lääkäreitä töihin paremmalla palkallakaan. Rehellisempää olisi puhua ylikunnallisista väestöpohjista, joilla turvattaisiin asukkaille hyvin varusteltu terveyskeskus.

Vaalilupaukset ovat höttöä ja niillä johdetaan äänestäjiä harhaan. Pohjois-Savon sote-valmistelua johtavan Jari Saarisen valmisteluryhmän papereissa on miljoonien sopeuttamistoimia. Odotettavissa on maakunnallinen sota, minne palvelut sijoitetaan.

Aluevaaliohjelmat pullistelevat parannusehdotuksia, mutta rahoituksesta niissä ei puhuta mitään. Vihreiden ohjelmassa on noin 30 menolisäystä. Siis täyttä höttöä samoin kuin vasurisiivellä. Poliitikot perustelevat lupauksiaan tuottavuuden parantamisella ja ennaltaehkäisyllä. Nuo selitykset siirtävät vastuun tulevaisuuteen, niin kauas, että äänestäjät eivät muista vaalilupauksia.

Kokoomus tarkoittaa ”terveeseen järkeen” vetoamisella sitä, että palveluita on pakko keskittää. Persut höpisevät bensan hinnasta ja keskusta juksaa äänestäjiä sote-keskuksilla.

Hyvinvointialue rahoittaa toimintansa valtion antamalla könttäsummalla. Valtuutetut joutuvat pohtimaan, mistä leikataan, mitkä ovat minimilähipalveluita. Palveluiden tarpeen kasvusta valtio on luvannut korvata vain 80 prosenttia. Hyvinvointialueita joudutaan yhdistämään ja keskustan hellimä maakuntamalli hajoaa omaan mahdottomuuteensa.

Pian kepulla ei ole mitään erityistä syytä kärvistellä punavihreässä maan hallituksessa, kun maakuntamalli on maalissa. Helppoa kepulla ei olisi oppositiossakaan, kunhan äänestäjille selviää hyvinvointialueen valuviat.

Vaativaan sote-sotaan ei kannata päästää harjoittelijoita eikä valtuustomandaattia kannata antaa päättäjälle, jolta puuttuu sote-asiantuntemusta. Asuinpaikalla ja puolueellakin saattaa olla väliä millainen kyhäelmä lankeaa Pohjois-Savon ylle.