Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ismo Vornasen Kiertelemättä | Hyväosaisilta puuttuu elämän tarkoitus? – Maailman onnellisin kansa masentuu helposti

Suomi on neljänä vuonna peräkkäin noteerattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Väitämme olevamme onnellisia, koska rikkaissa maissa koulutetuilla ihmisillä on vertailutietoa hyvinvointivaltion ulkoisesta luksuksesta.

Tutkimuksienkin mukaan Suomessa 40 000–60 000 euron vuositulojen jälkeen vaurauden kasvu ei näytä lisäävän onnellisuutta. Asia saattaa olla pikemminkin päinvastoin. Suomessa on mielenterveysongelmia ja ahdistusta kaikissa tuloluokissa.

Ymmärrämme, että olemme onnellisemmassa asemassa kuin ihmiset Venäjällä, Pohjois-Koreassa tai Sudanissa. Hyvin syötetty, lämpimässä asuva, yksityisautolla ajava ja ilmaisilla palveluilla hemmoteltu kuopiolainenkaan ei vaihtaisi elinolosuhteita afrikkalaisen kanssa. Järkytymme kuitenkin helposti, jos ulkoiset olosuhteet horjuvat.

Esimerkiksi jäätyneeseen konfliktiin tottunut Ukrainan kansa kuvailee mediassa tuntojaan rauhalliseksi, kun taas länsimaissa sodasta puhuminen ahdistaa.

Tajuamme, että elämme onnelassa ja vastaamme kuten maailman onnellisimman kansalaisen kuuluu vastata, jos meiltä kysytään bruttokansantuotteesta, vapaudesta tai sosiaaliturvasta. Kuopiolainenkin vastaisi onnellisuuskyselyssä, että on lottovoitto syntyä Kallaveden rannalle. Mistä sitten johtuu, että kuopiolaisten mielenterveysindeksi on huonompi kuin yhdessäkään muussa yli 50 000 asukkaan kaupungissa.

Onnellisuusraportissa ei kysytä kaikkein tärkeintä: Koetko elämälläsi olevan merkitystä? Ihmisten elämän merkitystä kysyttäessä maiden välinen järjestys muuttuu. Aineellisesti köyhissä maissa esimerkiksi Laosissa, Senegalissa tai Sierra Leonessa enemmistö kokee elämänsä merkityksellisemmäksi kuin vaikkapa Englannissa ja Tanskassa. Rikkaissa maissa itsemurhatilastot hätkähdyttävät.

Köyhissä maissa ihmiset ovat korvaamattomia läheisilleen. Rikkaissa maissa elämme itseämme varten. Ovatko onnellisia vanhuksemme, joiden luona omaiset pyörähtävät juhlapyhinä? Voiko avainkaulalapsista kasvaa vahvoja aikuisia, jos he napsivat tyhjässä kodissa välipaloja jääkaapista ja hakevat turvaa kavereistaan, kun isä ja äiti tärkeilevät urallaan ja kiireillään.

Panee myös miettimään omia kiireitään, kun istahtaa 94-vuotiaan muistisairaan sedän sängyn viereen ja kuuntelee, kun hän muistin ripeillään kuvaa elämänsä kohokohtia.

Riehaannumme hetkeksi, kun pandemia hellittää ja Leijonat voittaa kultaa, mutta pian uudet huolet painavat mieltämme. Poliisien määrärahat hupenevat, hoitajien palkkoja pitäisi nostaa, Ilkka Herola jäi mitaleitta, bensan ja sähköhinta nousee.

Miksi tyhjyyden tunne, sieluttomuus ja tyytymättömyys kalvaa hyväosaista? Suomen kaltaisessa maassa pysyy helposti hengissä. Kun ei ole nälkä, jano tai sota, jää aikaa juonitella, kiukutella ja masentua. Olemme elämässä aina saaman puolella, vaikka menetämme jotain. Jokainenhan on tullut tänne tyhjin käsin ja tyhjin käsin lähtee.