Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Raimo Tuomaisen kolumni Häpeä! - "Häpeälle yliherkistetty on kuin kuivaa nurmea, joka on helposti valituin sanoin saatavissa häpeän roihuun"

Aina löytyy hyviä syitä hävetä. Sen on ihmiskunta oppinut hyvin.

Kuinka paljon ihmiset menettävätkään siinä, kun eivät voi antautua itsensä vietäviksi – vaan kunniansa.

Ihmiskunnan historia olisi erilaista sankaritarinaa, ellei sielujamme olisi myrkytetty häpeällä. Häpeä on vaimentanut meidät, saanut meidät piileksimään. Se on estänyt meitä elämästä. Hyökkäämäänkin se on saanut.

Esi-isät ovat sopineet, mikä on häpeällistä. Sukupolvien ajan ylväät auktoriteetit ovat opastaneet meidät kokemaan itsemme kurjiksi sellaisina, mitä luonnostaan olemme.

Etenkin, jos tiedostamme olevamme jotain yleisistä ihanteista poikkeavaa, halveksunta on kuin aina varjona vaanimassa takanamme. Sieltä se voi hypätä raastamaan koska vain.

Jokainen kasvattaja on havainnut, miten pientä, herkkää ihmistä on kannustusta helpompaa ohjailla herättämällä pelkoa tai häpeää. ”Saisit hävetä” monissa muodoissaan toimii.

Manipuloinnin mestarit osaavat tulittaa kipinöin.

Taistelua kammoamatonkin soturi vavahtaa, kun puheeksi tulee hänen maineensa ja kunniansa. Kunnian takia ihminen voi tehdä hirmutekoja, milloin oman, milloin ryhmähäpeän kumoamiseksi.

Häpeä voi johtaa häpeämättömyyteen. Julmimmillaan päämiehet ovat lähteneet sotiin terapiana omaan valtiolliseen häpeäänsä. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa menneestä.

Häpeässä meistä tulee vähintäänkin pikkusieluja. Taannumme lapsiksi, joko pakenemaan todellisuutta tai kierrättämään tuskaa ja häpeää toisten vitsaukseksi. Julkisen häpeän takoessa kuolema oman käden kauttakaan ei ole kovin poikkeuksellista.

Ihmislajille kehittyneellä häpeällä on toki jokin tarkoitus. Sinänsä sekin on arvokas piirre sosiaalisessa eläimessä. Täysi häpeämättömyys olisi turmio. Mutta niiden, jotka haluavat tehdä toisista oman tahtonsa mukaisia, on helppo hyväksikäyttää herkkyyttämme. Aivan kuten pelolla voidaan hallita.

Monilla taidokkailla alistajilla onkin kyky ruokkia häpeän tunnetta, oltiinpa sitten isossa yhteisössä tai vaikka parisuhdetasolla. Tuon tunteen edessä olemme hauraita. Häpeälle yliherkistetty on kuin kuivaa nurmea, joka on helposti valituin sanoin saatavissa häpeän roihuun.

Manipuloinnin mestarit osaavat tulittaa kipinöin. Parhaat ystävät osaavat lausua sanoja, jotka auttavat suhteellistamaan häpeän, näkemään sen yleisinhimillisyyden.

Olemme vastuussa toisistamme. Kasvattajina, ystävinä, toisillemme vierainakin voimme rakentaa yhteistä olemistamme häpeän kyllästämäksi tai siitä vapaaksi. Voimme vahvistaa toisiamme kestämään alttiutemme kokea noloutta.

Se nolottaa, mitä olen. Kosolti häpeän, mitä olen mennyt tekemään – ja kaikki tekemätön. Ja entä se, mistä olen tullut ja se, missä olen epäonnistunut! Tietäisittepä kaikki möhläykseni!

Niin totta, minäkin häpeän itseäni, sitä, että olen juuri tällainen. Toivon todella, että maailmassa vallitsee sielunvaellusjärjestelmä, ja voin vielä joskus kokea elämän edes vähän normaalimpana.

Kirjoittaja on tamperelaistunut kuopiolainen kirjailija.