Petri Ruuskasen kolumni Susi vihasymbolina – "Ymmärrän inhimillisen pelon, mutta en poliittista hysteriaa, jossa susi demonisoidaan joksikin paljon suuremmaksi"

Susi on hieno eläin. En kykene hyväksymään sitä, että kokonaisia susilaumoja ollaan tappamassa kannanhoidollisin perustein siitäkin huolimatta, että susi on uhanalainen eläinlaji EU:n alueella. Ilman eläinsuojelujärjestöjen ja aktivistien vaikuttamistyötä susia tuskin olisi enää Suomessa muualla kuin luonnontieteellisessä museossa.

Seuratessa sudesta käytävää keskustelua julkisuudessa ei voi välttyä pohtimasta, onko keskustelun aiheena enää itse eläin, vai toimiiko susi vain jonkinlaisena symbolina jostain muualta kumpuavalle vihalle tai katkeruudelle.

Taannoin uutisoitiin tapauksesta, jossa mies ajoi suden päälle ja jätti eläimen kitumaan loukkaantuneena. Tällaista tekoa ei voi puolustaa mitenkään.

Ylen uutisen mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2021 noin 279−321 sutta. Valtaosa meistä suomalaisista ei ole nähnyt vilaustakaan sudesta luonnossa. Luonto-Liiton susiryhmä on huolissaan siitä, onko suomalalainen susikanta niin pieni, että sen geeniperimä muodostuu liian sisäsiittoiseksi.

Otetaan uhanalaisen suden asia omaksemme.

Ymmärrän porotilallisten tai lammastilallisten murheet oman elinkeinon tappioista susivahinkojen osalta. Tässä yhteiskunnan tarjoama taloudellinen tuki lienee avainasemassa, koska eläimiä kasvatetaan vain tuotantoeläimiksi.

Vähemmän ymmärrystä minulla riittää niitä kohtaan, joille suden tappaminen perustuu metsästysharrastukseen, joka palvelee ennen kaikkea yksilön itsekkäitä nautintoja.

Eläintensuojelijat ovat arvelleet sudenmetsästyksessä innoittavan ”kannanhoidollisten perusteiden” sijaan alhaisemmat motiivit. Suden kallo, turkki ja muut osat kuolleesta eläimestä saattavatkin olla tämän kannanhoitotyön motiivi. On nimittäin niin, että muuten kuin kannanhoidollisesti tapettua sutta ei saa pitää lain mukaan hallussa.

Susipelot maaseudulla voivat tuntua sen asukkaista perustelluille. Haja-asutusalueiden lapsia kuljetetaan taksilla kotiovelta kouluun peläten, että lapset tulisivat syödyiksi koulumatkalla.

Todellisuudessa esimerkiksi tekstiviestiä kirjoittava autoilija tai rattijuoppo lienevät paljon suurempia riskejä koululaisille kuin susi. Autoilija uhkakuvana ei vaan täytä samoja kulttuurisia sisältöjä kuin susi. Susi on herravihalle ja kaupunkilaisten ymmärtämättömyydelle parempi symboli.

Ymmärrän inhimillisen pelon, mutta en poliittista hysteriaa, jossa susi demonisoidaan joksikin paljon suuremmaksi, kuin mitä se todellisuudessa on, eli eläinlaji muiden joukossa. Sudet kuuluvat samalla tavalla luontoon kuin vaikkapa jänikset ja linnut.

Otetaan uhanalaisen suden asia omaksemme. Suojellaan heikompaa. Näytetään yhdessä, että olemme laji, joka kykenee yhteiseloon muun luonnon kanssa. Ei anneta vihalle tässäkään asiassa ilmatilaa.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut