Naiset ovat olleet iäti alistettu yhteiskuntaluokka. Sille on ollut luontainen selitys: fyysinen voima.
Miehiä on vanhastaan saanut pelätä. Kun elämä on ollut paljolti fysiikan sanelemaa, raadollista ja eläimellistä, naista vahvempien miesten valta on ollut vääjäämätöntä.
Vaan vahvat miehet ovat heikkoja. Monen miehen elämää leimaa tarve hallita toisia, vallanhimo. Kuten eläinkunnassa, isoa osaa ihmisuroista leimaa hinku päästä johtajaksi, alfaurokseksi.
Heikkouksiamme riittää; meitä viettelevät monet päihteet. Valtaakin voi pitää huumeena. Jos sen makuun pääsee, siitä on vaikea tulla kylläiseksi. Sorrumme herkästi halveksuntaan, vihaan ja alistamiseen. Korostettuun miehisyyteen kuuluu ylemmyydentunne naisia ja itsestä poikkeavia kohtaan. Meissä tiivistyy julmuus surullisen usein.
Jotain historiasta voi oppia. Yksi keskeinen opetus on, ettei miehisyyttä uhkuvia miehiä tulisi päästää yksin valtaan. Barbaariset tarinat historiasta ja tästä ajasta ovat perin miehisiä. Julmat valloittajat ja johtajat ovat likimain aina olleet miehiä. Supermiehisyys tuhoaa.
Yhdenmukaistaminen, uhkakuvien luonti, häikäilemättömyys, hirmutyöt… Näiden leimaamat maat ovat olleet järkiään ”vahvojen” miesten valtakuntia. Vuorollaan aina joku testosteronin vaurioittama macho muokkaa maailmanhistoriaa likaisemmaksi.
Julmat valloittajat ja johtajat ovat likimain aina olleet miehiä.
Miesjoukko ilman naisellista kontrollia voi aina syyllistyä raakalaisuuksiin, etenkin aseistettu. Sellaisia ei pitäisi päästää missään valloilleen. Ja jos jossain painetaan ydinsodan käynnistävää nappia, se koura on taatusti miehinen.
Onneksi ihmislaji on luonnoltaan kehittyvä. Olemme matkanneet pimeästä valoon monessa suhteessa. Ihmisen eläimellinen puoli, uroksenkin, on kesyyntynyt. Sivistys on voittamassa.
Sivistys on tiennyt ihmiskunnalle hengen valoa. Raa’at alistussuhteet ovat vähentyneet, yhteiseloa on alettu säännellä ja etsiä yhteistä hyvää. On löydetty rakkaus ja solidaarisuus. Ajatus tasevertaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta on alkanut paikoin kukoistaa.
Sivistys vankistaa naisten asemaa. Myös pehmeämmät, henkisemmät miehet menestyvät. Vaan tuo ei ole suoraviivaista. Afganistan on kipeä esimerkki, kuinka urokset haluavat palata diktatoriseen asemaan. Sivistysmaiksi itsensä laskevissa maissakin on näkemyksiä miehestä perheen päänä. Tai asiat päätetään muka yhdessä – vain eri mieltä oltaessa mies ratkaisee asian…
Neuvostoliitto vaali valhekuvaa kaikkien tasa-arvosta. Erityisesti omaa tasa-arvoisuutta edisti NKP:n jäsenkirja ja miessukupuoli. Nykypäivän Venäjälläkin naisten asema on surkea vaikkapa väkivaltaisen miehen edessä.
Putinismin ydin on kiihkeä feminismin vastustaminen ja miesten ylivallan varmistaminen. Lakeja taannutetaan hiljalleen niin, että käytännössä mies saa tehdä vaimolleen hirveitä. Päättäjiksi päästetyt naiset ovat uskonnollisia ”perhearvojen” puolustajia, eli miesvallan. Feministejä vainotaan.
Ei Suomikaan puhdas ole. Meillä on paljon perheväkivaltaa ja miesjohtoinen historia. Ja mikä kipuilu nousi joissakin joukoissa siitäkin, että Suomen politiikka on nyt vuorollaan hämmentävän naisenergistä. Sehän oli ollut kaiket ajat miesten kyllästämä.Ismo Vornanen kirjoitti (Viikkosavo 30.3.) totuuksia: tarvitaan feminiinistä johtamista. Ihmiskunnan rikos itseään kohtaan onkin ikuinen miehinen ylivalta, historian vaiheesta toiseen. Suomi on edukseen.
Meissä kaikissa on mies ja nainen. Monet miesjohtajat eivät ole löytäneet tasapainoa maskuliinisten ja feminiinisten sisäisten voimiensa välillä. Supermiehestä nöyryys maistaa happamalta. Juuri heillä on hinku valtaan, ja juuri he ovat vaarallisimpia. Pimeä historia rakennettiin miesenergialla.
Ei luonto luonnostaan kasvata miehistä hirviöitä vaan traumatisoinut kasvatus. Eikä miesvalta luonnostaan nosta hirmuvaltiaita vaan autoritäärinen kulttuuri, alistamiseen alistuminen. Voimme kasvattaa lapsiamme pois väkivallasta. Voimme vahtia ja vaihtaa johtajiamme. Naistenkin on päästävä valtaan.
Feminismi luo toivon koko maailmalle: ei anneta tosimiesten viedä maailmaa tuhoon!
Kirjoittaja on tamperelaistunut kuopiolainenkirjailija.