Ismo Vornasen Kiertelemättä | Pahuudesta joutuu jokainen tilille – Johtajien sisäiset demonit siirtyvät yhteisöjen ja valtiollisella tasolla kansojen kauhuksi

Kirja Auschwitzin tatuoija kertoo, miten luurangoiksi kuihtuneet ihmiset selviävät kidutuksista, jos he jaksavat unelmoida vapaudesta ja onnellisesta parisuhteesta keskitysleirissä. Mielen voimasta on näyttöjä Ukrainan sodassakin. Puolustajat selviytyvät lujalla uskolla ylivoimaista vihollista vastaan.

Venäjältä kansakuntanakin puuttuu näky paremmasta. Jos kansa heiluttaa häntäänsä pahalle isännälle kuin alistettu koira, se saa mitä tilaa. Sota loppuisi, jos Venäjän kansalla olisi tarpeeksi rohkeutta lopettaa tsaarivallan, Stalinin ja Putinin aggressiivinen sortoperintö.

Vallanpitäjän sisäiset demonit siirtyvät yhteisöjen ja valtiollisella tasolla kansojen kauhuiksi. Jos ihmismielessä on vihaa, yksi vaivainen yksilökin saa aikaan tuhoa. Kuka tasapainoinen ihminen antaisi käskyn tuhota veljeskansa sillä perusteella, että naapurimaa suunnittelee Euroopan Unioniin liittymistä?

Omat tekomme johtavat joko myönteisiin tai kielteisiin seuraamuksiin.

Voiko sivistyneet venäläiset manipuloida yhtä helposti viholliskuvilla kuin millä Isis rekrytoi kouluttamattomia uskon sotureitaan? Mikä riivaa sotilaita, jotka tilaisuuden tullen raiskaavat ja ryöstävät siviileitä? Eläimellinen kurittomuus on sotilaiden itsensä vastuulla.

Länsimaiset arvot saattavat tuntua joskus ylilyönneiltä. Me Too -kampanjoille ja rasismin etsinnälle suurennuslasilla on helppo hymähdellä. Tuomioita napsahtelee pienestäkin sukupuolisesta häirinnästä. Urheilussa ovat menossa myrkyllisen maskuliinisuuden puhdistustalkoot. Viimeksi olympiakomitean pomo joutui lääppimisestä tilille. Jos öykkäröintiä ja uhoamista aletaan pitää tyhmyytenä, kulttuurin ikiaikaiset pinttymät alkavat murtua ja kansa alkaa sisäistää henkisempiä arvoja.

Onneksi paha saa aina palkkansa. Emme aina vain havaitse syyn ja seurauksen yhteyttä, koska maailmankaikkeuden oikeudenmukaisuus toteutuu hitaasti. Ymmärrämme, kun keho rapistuu pikkuhiljaa huonoista elintavoista, mutta emme näe vuosikymmenien ajan kestäviä kehityskulukuja ja niiden yhteyttä kansakuntien kurjiin kohtaloihin.

Kirjassa Putinin sisäpiirissä käy selväksi, miten mätä ja korruptoitunut on presidentin hovi. Silovikit ja oligarkit ovat ryövänneet Venäjän valtiolta jättiomaisuuksia. Rahavirtoja ohjaillaan hallinnon tukijoille tavalla, jota kirjassa nimitetään KGB-kapitalismiksi. Venäjän eliitti ja Putinin turvallisuuskoneisto joutuu ennen pitkää tilille rikoksistaan. Berliinin muurikin murtui, vaikka se pysyi pitkään kylmän sodan maamerkkinä.

Sen uskomuksen kanssa on hyvä elää, että omat tekomme johtavat joko myönteisiin tai kielteisiin seuraamuksiin ja että paha johtaa pahan lisääntymiseen, aivan kuten hyvyys monistaa hyvyyttä.