Pääkirjoitus Paikalliset kertomukset vaikuttavat – Vielä tulee aika, jolloin meidän tarinamme kotiseudustamme ovat kysyttyä kamaa jälkipolvien piireissä

Ihminen on aina halunnut kuulla tarinoita. Myös mehevät, höystetytkin juorut ovat kiinnostaneet kautta aikain. Ihmistä, joka on hyvä tarinankertoja on viehättävää kuunnella. Hyvä tarina on koukuttava, huvittava, hämmästyttävä ja mukaansa tempaava, olipa se sitten satua, uskomusta, suusta suuhun kulkenutta perimätietoa tai täyttä totta.

Mitä vanhemmaksi ihminen ehtii, sitä enemmän päässä alkavat pyöriä muistot menneiltä vuosilta. Syntyperäisenä kuopiolaisena innostuu helposti muistelemaan, mitä jossakin kadun kulmassa sijaitsi silloin ennen vanhaan. Kaverin kanssa tai suuremmassa porukassa muistelu on parasta. Yhdessä muistellessa tuntee kuuluvansa meidän, kuopiolaisten, omaan porukkaan. Kun sosiaalisen median paikallisissa ryhmissä joku kysyy jotakin entisaikain asiaa, kommentoijat innostuvat vastaamaan ja muistelemaan. Mennyt aika elää meissä vahvasti.

Lehteen haastatellut, Kuopion kaupunkikierroksia vetävät aktiivioppaat kertovat, että yksi parhaista asioista opaskierroksilla on, kun voi oppia jotakin uutta kotikaupungistaan kierroksille osallistuvilta ihmisiltä ja täydentää tällä tavalla omaa faktojen reppuaan. Paljasjalkaiselle paikkakuntalaiselle opastetulle kierrokselle osallistuminen voi olla valaiseva, uutta tietoa antava kokemus. Turistina omassa kaupungissa kuljeskelu antaa tuoretta kulmaa kotiseutuajatteluun. Vesiltä tai yläilmoista, vaikkapa Puijon tornista kotikaupunki näyttäytyy erilaisena. Kallavedellä saarineen ja laivaväylineen on vahvoja ja historiallisiakin tarinoita kerrottavaan. Entäpä tarinat kaupungin suurista kirjailijoista ja taiteilijoista? Heidän kauttaan Kuopio avautuu sivistyksen ja kulttuurin keskipisteenä.

Myös mehevät, höystetytkin juorut ovat kiinnostaneet kautta aikain.

Ihmisiä kiinnostavat myös yritysten tarinat. Mistä kaikki alkoi? Miten asiat etenivät nykyiseen pisteeseensä? Oma lukunsa on ruoka, jonka tarinaa kuulee tänä päivänä ilahduttavan paljon ruokapaikoissa. Ruokalistassa kerrotaan, mistä mustikat ja sienet on kerätty, kenen kasvattamaa liha ja perunat ovat, miltä tilalta ovat mansikat ja kuka on tuottanut hunajan. Kuopion gastronomian tuntevat kertovat lehden haastattelussa, että ihmiset haluavat tietää, mistä ruoka tulee ja kuka sitä tekee. Ruoan tarina metsistä ja pelloilta pöytään on kiinnostava. Lähiruokaa arvostetaan entistä enemmän.

Vielä tulee aika, jolloin meidän tarinamme kotiseudustamme ovat kysyttyä kamaa jälkipolvien ja historiantutkijoiden piireissä. Meidän on vain pidettävä huoli, että sähköisen kuvatulvamme keskellä jemmaamme otoksiamme pysyvään talteen seuraavia sukupolvia varten.

Pitäisi yrittää muistaa ottaa kuvia myös ihan arkisilta tuntuvista tilanteista, työn touhusta ja arkiruuan kokkaustuokioista sekä harrastuksista. Juhlissa räpsitään vakavia poseeraus- ja pönötyskuvia, mutta arjen keskellä kuvaaminen helposti unohtuu.

Jokaisella meillä on merkityksellinen tarina kerrottavanaan. Jos ei ihan maailmoja kiinnostava, niin ainakin omia sukulaisia ja ystäviä sekä ennen kaikkia omia lapsia, jotka jossakin vaiheessa alkavat kiinnostua juuristaan.

Kerrotaan siis tarinoita, antaumuksella ja savolaisella sydämellä.