Minä rakastan ruokaa. Rakastan reseptien lukemista, niiden makustelua, työvaiheiden miettimistä ja pohdiskelua miltä lopputulos näyttää ja maistuu. Kun kello näyttää illalla nukkumaanmenoaikaa, minä makaan peiton alla kännykkä kädessä ja luen reseptejä. Rakastan ruokakauppoja kotona ja ulkomailla, liha- ja kalatiskejä, valmisruokien valikoimia, hevi-osastoja ja paistopisteitä. Olen ulkomailla paikallista kieltä ymmärtämättömänä valinnut tuotteita paistopisteeltä ja pyytänyt toista asiakasta näyttämään, mitä vaa´an nappulaa painaa. En ehkä tiennyt mitä ostin, mutta hyviä olivat! Kokkiohjelmat ovat suosikkiohjelmiani. Eikä vain reseptien vuoksi vaan myös siksi, että niissä näkee mitä kaikkea taitavat ihmiset osaavatkaan.
Olen myös kiinnostunut erilaisista vempeleistä, joilla voi valmistaa ruokia eri tavoilla. Emännöin kahta keittiötä. Silti on hyvä, että tilat ovat edes sen verran rajalliset, etten ihan kaikkea voi tilanpuutteen vuoksi hankkia. Onnekseni minulla on puoliso, joka on kahtena viime jouluna toivonut lahjaksi ensin air fryerin ja sitten pöytägrillin. Hänen joululahjansa ovat sekä veloittaneet saldoani että myös ilahduttaneet minua valtavasti. Ehkä hän oivaltaa tänä vuonna toivoa sous vide -sirkulaattorin tai sähkösavustimen? Minua molemmat kiinnostelisivat kovasti. Jos saisin valistaa omaa kotia perustavaa, kehottaisin unohtamaan kympin paistinpannut ja ostamaan arvokkaamman, mutta hyvän. Tai jos mummolan kätköistä löytyy vanha valurautapannu, iske heti kiinni!
Kokkaillessani en hifistele hurjasti. Luotan perusmakuihin, hyviin raaka-aineisiin sekä rakkauteen. Kun leikkaan kalvoja pois poron paistista, loistavat kirosanat poissaolollaan ja lempeitä ajatuksia ajatellen liu´utan terävää veistä kalvon ja lihan välissä. Tämän jälkeen lihapala siirtyy puolisoni huomaan. Hän on lihamestari, joka laittaa parastaan silloin kun edessä on kunnon pala lihaa. Lautaselle lihan viereen kasviksia, hiljalleen hauduteltu soossi, lasillinen viiniä ja kylläpä kelpaa! Lopputuloksen nautimme yhdessä onnellisina myhäillen.
Luotan perusmakuihin, hyviinraaka-aineisiin sekä rakkauteen.
Rehelliseen kiroiluun, hikeen ja yhden sortin painimatsiin ajaudun pääsääntöisesti ainoastaan tehdessäni hiivatonta ruisleipää. Tämä aivan taivaallisen makuinen lopputuote tunnetaan kyökissämme nimellä hiivatin ruisleipä. En saa nykyään leipoa sitä silloin, kun mieheni on kotona. Ymmärrän. Jotenkin se taikina on vain persoonalleni hieman haastava. Yleensä jauhojen lisääminen auttaa, mutta ennen sitä on jo koettu kaikenlaista.
Kokkailuinnostustani on lisänneet kokkikurssit, joille olen osallistunut. Kuten koulutukset ja asiaan perehtyminen lajista riippumatta yleensäkin, ovat ne lisänneet rohkeutta ja taitoja tehdä asioita. Jos yhtäkkiä olisin mukana Selviytyjissä, uskoisin välttäväni ensimmäisen pudotuksen, sillä osaan paistaa vehnäjauhoista ja vedestä yllättävän maistuvia leipäsiä. Ja leipä heimon tiellä pitää. Olen kuullut sanottavan, että kastikkeestaan kokki tunnetaan. Niitäkin reseptejä hihassani on jo parikin toimivaa kappaletta. Ainoastaan lihan kanssa olen vähän niin ja näin. Mutta kuten jo kirjoitin, se puoli on kotonani toisen osapuolen hallussa ja olen tässä asiassa mielelläni hänen armoillaan. Suosittelen kokkikursseja kaikille asiasta kiinnostuneille. Niissä voi kokemukseni mukaan sekä vahvistaa osaamistaan että huomata olevansa joissain asioissa aivan toivottoman huono.
Minut on kasvatettu kuoripotuilla, lihakastikkeella ja juuresraasteella, paistetulla kalalla, broilerinkoivilla ja makaroni- ja kaalilaatikoilla. Ja ihan hyvä on tullut! Ruokakauppojen valikoima on tänä päivänä valtavan laaja ja jos jotain ei ole, kauppias tilaa. Älkäämme kuitenkaan unohtako juuriamme tässäkään asiassa, vaan olkaamme ylpeitä suomalaisesta ruokakulttuurista. Muistetaan myös, että meillä on valtava määrä toimeentulonsa kanssa kamppailevia ruuantuottajia. He tekevät tärkeää työtä, jota voimme tukea jokapäiväisillä valinnoillamme.
Ostetaan kotimaista ja suoraan tuottajalta, jos mahdollista. Käydään torilla tulevana kesänä ja kannatetaan Kauppahallin kalakauppiaita. Kyllä me savolaiset osataan, jos vaan halutaan! Arvostetaan ruokaa ja kunnioitetaan niitä, jotka sitä meille tuottavat. Valitsemalla sesongin mukaisia tuotteita kauppalaskukin pysyy kohtuullisena. Loppujen lopuksi, onko kauniimpaa tapaa osoittaa välittämistä, kuin tehdä toiselle ihmiselle ruokaa? Tässä olisi, tulehan pöytään, syödään yhdessä.
Kirjoittaja on kaapunnin tyttöjä.