Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tero Taipaleen kolumni Carpe Diem, Tartu hetkeen – Alkkarit veks – Sainpahan aikaiseksi

Varoitus. Nyt tulee filosofiaa tuutin täydeltä. Rötväilen tässä nimittäin vapaapäivää ja yritän tarttua hetkeen. Miksi näin ja miten siihen tartutaan? No siksi näin, koska olen pikkuhiljaa heräilemässä todellisuuteen, jossa huomaan olevani taittamassa elämäni maratoonissa sitä kuuluisaa puoliväliä. Matkaa on siis pian enemmän takana, kuin edessä ja lenkkaritkaan eivät enää hohda uutuuttaan, joten kait tässä jotain tulee tehdä?

Potkupalloilun loppuvuosina sain ikääntymisestä pieniä vinkkejä jo silloin, kun Jyväskylässä joku rääväsuu huusi yleisöstä kesken pelin, että miksi numero nelosella on Mäk Donaldsin logo otsassa?

Tottahan tuo toki oli, että otsalohkojen kiiltävät kaljupesäkkeet olivat jo syventyneet kohti takaraivoa, mutta silloin oli kiveksissä vielä sen verran ytyä, että heitto kuulosti enemmänkin kehulta. Tulinpahan huomioiduksi.

Tästä syntyikin ajatus, jota oli mukava jakaa nuoremmilleni: ”Nauttikaa ukot joka huudosta. Sillä vielä koittaa se päivä, jolloin kukaan valmentaja tai vastustaja ei enää edes hauku teitä. Sillä hetkellä tiedät, että ura on ohi”. No onneksi emäntä sentään jaksaa antaa kotona palautetta. Rakkaudesta tietenkin.

Tiedänpähän ainakin olevani elossa ja jonkun uskovan, että pystyn parempaankin. Tosin jos meillä Pohjanmaalla kettuilu on välittämistä, niin täällä Savossa kettuilu on vain sitä itseään, eli tarkkana saa olla tässäkin.

Kaikkihan me vanhenemme, eikä aika odota ketään.

No mitä tässä sitten vikisen? Kaikkihan me vanhenemme, eikä aika odota ketään. No sitä minä vain, että se hetki, siihen pitäisi nyt tarttua, mutta mistä se löytyy ja miten sitä tulisi kouria?

Carpe diem, tartu hetkeen – huudahdushan tulee jonkun ennen talvisotia eläneen filosofitietäjäsomettaja Horatiuksen runosta, jossa hän kehottaa käyttämään hyväkseen jokaisen käsillä olevan hetken ja varoittaa luottamasta liikaa tulevaisuuteen. Eli ukkohan on ollut siis pesunkestävä perushärmäläinen pessimisti.

Suoraan käännettynähän tuo höpötys tarkoittaa jotakuinkin, että ”poimi tai hyödynnä päivä”, mutta kansan suussa se on vääntynyt muotoon ”tartu hetkeen”. Runossa Horatius siis horisee, että koska sinulla ei välttämättä huomennakaan asiat ole tämän paremmin, niin naati siitä mitä sinulta löytyy tässä ja nyt.

Latinasta suomennetun runon alkukin on kuin pessimistikokouksen avauspuheesta: ”..nytkin puhuessani julma aika rientää. Tartu hetkeen, luota huomiseen mahdollisimman vähän…”. Voi elämä, tätäkö on vanheneminen?

Asia vaatii selkeästi tarkempaa syventymistä. Tutkiessani lisää aihetta törmään käsitteisiin antiikin stoalainen filosofia ja vastoinkäymisten ennakoiva mietiskely. Siis mitä ihmettä? Eikä sekään riitä, että vanhenen, vaan lisäksi kaikkea mahdollista tulevaa kurjuutta olisi pohdiskeltava etukäteen.

On kuulemma hyväksi kerran viikossa mietiskellä, miltä tuntuisi, jos esimerkiksi kohtaan äkkiä köyhyyden, emäntä lähtee lätkimään tai kokisin suunnatonta kärsimystä joko itse tai lähipiirissäni. Ymmärrän toki, että pyrkimyksenä on tajuta käsillä olevan hetken merkitys ja arvostaa sitä mitä minulla on juuri nyt, sen sijaan, että koko ajan hakisin jotain uutta.

Kuulostaa vaan niin penteleen raadolliselta, että pitäisi istuskella sohvalla katsellen vieressä onnellisesti nukkuvaa emäntää, samalla pohdiskellen, että mitäpä jos tuo pian päästää vaikkapa rupsun? Siihenhän voi vaikka tukehtua, koirat alkavat hyperventiloimaan tai yläkerran naapureilta menee taju? Ei hemmetti, poishan tästä on noustava.

Tulee väkisinkin mieleen, että olikohan Horatius aikoinaan kovinkin suuri Konmari-fani, sillä niin paljon samaa näistä löytyy. Konmari-siivousmetodissahan pyritään olemaan myös kovin tyytyväisiä siihen mitä sinulla on ja lisäksi turhat heitetään pois. Eli siivotessasi, ota jokainen tavara vuorotellen käteen, pohdi tuottaako esine sinulle iloa. Jos näin ei ole, niin roskiin vaan ja sinusta tulee onnellinen. Kuulostaa hyvältä.

Luulisi tuon pian heräävän emännänkin olevan tyytyväinen, kun enää hetkeen ei tarvitse tarttua taloudesta poistettuihin tavaroihin imuri, tiskiharja, moppi ja mummoalkkarit. Sainpahan aikaiseksi.

Kirjoittaja on KuPSin puujalka.