Ismo Vornasen Kiertelemättä | Kiusaannutko, jos joku antaa ymmärtää, että hänellä on tietoa Jumalasta, mitä sinulla ei ole?

Kirjoitukseni vastaanottokeskuksesta Elettävä 300 eurolla kuukaudessa – Kilpailevatko uskolliset yhteisöt ukrainalaisten sieluista? ja kommenttikirjoitukseni Oletko uskossa? (Viikkosavo 8.6.2022) tulvi palautteita. Jutussa kerrottiin, että jotkut ukrainalaiset olivat kokeneet auttamisen ohella häiritsevää uskonnollista ohjausta. Seurakuntien aktiivit taas kokivat arvostelun mustamaalaamisena. Toimittajille tämä on tuttua. Kriittisistä havainnoista kaikki organisaatiot urheiluseuroista poliittisiin puolueisiin väittävät joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

Uskonnoilla on valtarakenteensa, joilla ne hallitsevat jäsenistöään ja haalivat lisää väkeä seurakuntiinsa. Tunnepitoinen dialogi ulkopuolisten kanssa karahtaa usein kiville. Jos käännyttäjä on liian kiihkeä, hänet tulkitaan pikemminkin tuputtajaksi kuin Jumalan rauhan välittäjäksi.

Erään kristillisen yhteisön avustuspisteellä käynyt rouva kertoo Viikkosavolle, että häneltä tiedusteltiin, onko nainen uskossa? Hänelle julistettiin sanaa ja siunattiin panemalla kädet pään päälle. Nainen sanoi tunteensa olonsa kiusaantuneeksi ja oli lopulta tokaissut, että oli hänen oma asiansa mihin uskoi. Suhtautuminen oli muuttunut samoin kuin erääseen pariskuntaan, kun toisessa yhteydessä oli selvinnyt heidän homosuhteensa. Syytä olisi pohtia miten, missä ja kenelle ilosanomaa levitetään.

Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä on erityinen tapa kysyä: ”Oletko uskossa”? Maallisia ihmisiä uskonnon tyrkyttäminen usein ärsyttää. Henkiset etsijätkin saattavat kokea käännyttäjän aliarvioivan kuulijaa antamalla ymmärtää, että hänellä on ainoa oikea tieto Jumalasta ja sitä tietoa ei ole muilla.

Kritiikin voi ottaa vastaan nöyrästi opetuksena.

Eri uskontokuntien kulttuureissa on eroja ja yhtäläisyyksiä. Vapaissa suunnissa on samoja sävyjä kuin luterilaisten herätysliikkeiden menoissa. Toisia palavat puheet viehättävät, toiset vierastavat niitä.

Maailman suurissa uskonnoissa buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa on syvällistä viisautta, opetusta myötätunnosta ja moraalisista hyveistä, joita sotaisa maailmaa kaipaa. Kaikissa hengellisissä liikkeissä tapahtuu hairahduksia ja niitä median kuuluu nostaa esille. Onhan uskonnoilla poikkeuksellista valtaa kannattajiinsa.

On myös hengellisyyttä, missä kunnioitetaan toisten uskontojen opetuksia ja nähdään uskonnot saman jumalaisen lähteen inspiraationa.

Aika epätasa-arvoinen näkemys, jos yhdellä uskonnolla olisi ainoa tieto perimmäisistä kysymyksistä ja ulkopuoliset olisivat pakanoita.

Juutalaiset uskovat Jumalaan, mutta he eivät pidä Jeesusta messiaana kuten kristityt. Kristittyjen sisälläkin on oppiriitoja ja muita sotkuja. Luther-säätiö riitaantui emokirkkonsa kanssa. Ortodoksikirkossakin joskus kipinöi.

Jos saisi neuvoa, ikävissä asioissa ei kannata vetäytyä mykkäkouluun sanojen ”en kommentoi” taakse. Kritiikin voi ottaa vastaan nöyrästi opetuksena.

Ateismistakin saa muuten itselleen jäykän ”uskonnon” ja muista uskonnoista vihansa kohteen.

Jumalaa voi kutsua maailman älyksi, koska sekä ateistit että deistit vauhkoontuvat sanasta ”Jumala”. Maailmankaikkeuden käsittämättömät ihmeet ja tietoinen elämä ei ole voinut syntyä sattuman oikusta.

Jumala on niin hienovarainen mysteerio, että sen voi kokea monella tavalla eikä tyhjentävää Jumalan määritelmää ole pyhissä kirjoissa eikä tieteen piirissä. Eikä tarvitse olla minkään sortin uskovainen elääkseen eettisesti ja edistääkseen maailman hyvinvointia. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin pahanteko.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut