Töihin paluu loman jälkeen on kuin opettelisi ajamaan polkupyörällä: tasapainoilua, hoipertelua ja onnistumisen iloa. Lopulta huomaan, etteivät vanhat taidot ole kadonneet, vaikka ensimmäiset päivät ovat täynnä tuskaa ja taaperrusta.
Tämä johtuu siitä, että lomalla kaikki on niin raskasta. Nupille on suorastaan vaarallista, jos vain löhöilee kotisohvalla, ihmettelee lintujen laulua ja maalailee pitkin taivaanrantaa. Lomalla syödään mitä sattuu ja ajetaan autolla satoja kilometrejä, mikä on suorastaan myrkkyä elimistölle.
Kesä on muutenkin pullollaan kummallisuuksia, kuten juhannustaiat, jotka rassaavat helposti ihmismieltä. Vanha temppu on kävellä kohti puupinoa. Millaiseen halkoon hanuri osuu, kertoo se, millainen tuleva kumppanisi on.
Jos pyrstö osuu halkaistuun, kyseessä on varattu tai leskeksi jäänyt rakastaja. Jos kokonaiseen, saat kumppanin täysin omaksesi. En uskalla edes ajatella sitä katastrofia, jos peppu osuu lahoon puuhun.
Suomessa totisesti tapahtuu kesällä. Maa on väärällään kihausta, kahnausta, festivaalia ja jos jonkinlaista kotijuhlaa. Välillä tuntuu, että joka puskan juurella on jotkut kinkerit. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka helpolla töissä pääsee.
Töissä siivooja pyyhkii tasaisin väliajoin lattioita ja käy tyhjentämässä roskapöntön. Jos tietokoneessa on ongelmia, atk-tuki on nopeasti messissä. Nälän yllättäessä voi suihkaista hetkessä lounasravintolaan, valmiiseen pöytään. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Väsymyksessä on tullut tapa elää ja olla.
Yksi kestoaihe säilyy vuodesta toiseen, varsinkin loppukesästä. On syntynyt kaksi puoluetta, kumpi on parempi, kesä- vai talviaika. Itse kannatan ilman muuta kesäaikaa.
Ajatus kellon siirtämisestä on vanha. Idean huulena heitti 1700-luvulla Benjamin Franklin, kun ukkeli halusi säästää kynttilöitä. Vitsi otettiin vakavasti vasta pari sataa vuotta myöhemmin: sotien jälkeen kansalaiset oli saatava vähentämään hiilen käyttöä.
Asia on vakava varsinkin näin energiapolitiikan pimeinä aikoina. Melkoinen osa taloista kärsii sähkön puutteesta ensi talvena pitkin Eurooppaa. Pimenevä ilta pakottaisi etsimään uusia valaisu- ja lämmitysratkaisuja, jos pimeys puraisisi illasta tunnin pois. Siihen tarvittaisiin lisää ydin- tai hiilivoimaa. Hyvästi vaan vihreä siirtymä ja kestävä kehitys.
Tunnin siirrosta on haittaa myös härmäläisille. Marjastusta, sienestystä ja muuta hauskaa puuhailua ulkona on pitkään mainostettu oivana hyötyliikuntana. Elokuun loppupuoli on näiden huvituksien sesonkia. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle, kun poimijoita etsittäisiin pimeästä korvesta helikopterin voimin.
Lomien jälkeen hittikysymys on, kuinka palata lomalta arkeen? Loma tuo monelle työn raskaan raatajalle hyvin ansaitun tauon rankkaan työputkeen, mutta samalla sorrutaan muuttamaan normaalia arjen rytmiä.
Valo huijaa antamalla tunteen jaksamisesta, vaikka tosiasia on, että unen tarve on kesällä yhtä suuri kuin talven pimeydessä. Pitkän kaamoksen jälkeen kesä riehaannuttaa ja tuntuu sille, että puhtia riittää vähemmilläkin nokosilla.
Sekin tiedetään, että uni vaikuttaa terveyteemme enemmän kuin haluamme uskoa. Viisaat puhuvat unihäiriöistä jo kansansairautena: nukumme vähemmän ja huonommin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
Myös digitalisaatio puskee voimalla työelämässä. Tämä on tuonut paljon vapautta duunielämään, mikä on monella johtanut teknologisten härpäkkeiden jatkuvaan räpläämiseen ilta-aikaan. Työn muuttumisessa hehkutetaan: ihminen ei ole sidoksissa aikaan, paikkaan tai tilaan.
Suomi on sankaritarinoiden maa. Väsymyksessä on tullut tapa elää ja olla. Aivot raksuttavat kuumana 24/7, vaikka luova työelämä vaatisi levännyttä latvaa. Maailman helpoin ja halvin tapa parantaa jaksamista, on ladata paukut nukkumiseen.
Jos unet ovat menneet pahasti solmuun loman aikana, lomat hyödyt lentävät huitsin Nevadaan muutamassa viikossa.
Kirjoittaja on tiedotusenkeli.