Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Ajaako sähkön hinnannousu meidät takaisin vanhan ajan tunnelmaan?

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Perinteisesti kesälomakauden päättyessä otsikot kilvan kertovat vinkkejä, kuinka kuluttaa energiaa eli karistaa kesäkilot. Viime viikkoina uutisointi on kuitenkin kääntynyt päälaelleen ja kansalaisia ohjeistetaan energiansäästötalkoisiin. Uutisoinnissa ei enää keskitytä kiloihin vaan kilowatteihin, eli siihen miten sähkömittari pyörisi mahdollisimman maltillisesti.

Sähköä ei oikein osaa mieltää luksushyödykkeeksi, minkä käyttöä pitäisi ankarasti pohtia saatikka säännöstellä. Totta kai jokainen tolkun ihminen tietää, että turhat valot sammutetaan ja suihkussa ei läträtä kuumalla vedellä turhan tähden. Mutta energiakriisi ja sähkön säännöstely siinä määrin, että jopa sähkön käyttökatkot ovat mahdollisia, on minulle uutta. Tiedän toki, että 70-luvun alussa on ollut öljykriisi, mutta koska en tuolloin vielä itse ollut valokatkaisimia napsuttelemassa, pidän itselläni oikeuden puhua minulle uudesta tilanteesta.

Kun kansalaisille kerrotaan säästöniksejä sähkönkäytön minimointiin, on tylsästi todettava ettei käytön minimointi näillä sähkönhinnoilla tarkoita suoranaista säästöä laskun loppusummassa, vaan ainoastaan sitä, ettei kaikki rahat menisi sähkölaskun maksamiseen.

Kyse lienee enemmänkin siitä, että kun oikein kovasti säästää, niin summa säilyy maksettavana. Sähkölämmitteisessä talossa asuvaa ei ole tähänkään asti paljon naurattanut tammikuun paukkupakkaset, mutta jäätyykö hymy lopullisesti ensi talvena?

Olipa kyse mistä hyödykkeestä tahansa, kuluttaminen on pääsääntöisesti säästämistä kivempaa. Nuukailu se vasta kuulostaakin ankealle.

Uutisoinnissa ei enää keskitytä kiloihin vaan kilowatteihin.

Harvassa ovat ne asiat, joihin sähkön hinta ei vaikuttaisi. Yle uutisoi kuntien tulevista energiansäästötalkoista ja tilanteesta, missä monestakin asiasta on pakko nipistää.

Vaihtoehdoiksi valtakunnan tasolla on esitetty muun muassa uimahallien veden lämpötilan viilentämistä, julkisten tilojen huonelämpötilan laskua ja katulamppujen sammuttamista yöaikaan. Teille öljykriisin kokeneille ei siis mitään uutta auringon tai sähkövalon alla.

Kuten aina, kun puhe kääntyy yhteisistä asioista säästämiseksi, on helppo huudella että laskekaa vaan uima-altaan lämpötilaa ja kyllä tarkenevat kouluissa viileämmässäkin huonelämpötilassa eikä tienvarsilla tarvitse katuvaloja öisin polttaa!

Paljon kuuluu löytyvän keskustelupalstoilta ideoita säästökohteista ja yksiselitteisenä perusteena on, ettei itse palvelua tarvitse. Kun pelkästään Kuopiossa Kuntolaakson uimahallissa on alkuvuodesta pulikoinut 200 000 kävijää, koululuokissa istuu päivittäin tuhansia pieniä ja isoja oppijoita, puhumattakaan siitä että myös ilta- ja yötyötä tekevät ansaitsevat kulkea työmatkansa turvallisesti valaistuilla kaduilla, jo nämä kolme satunnaista säästökohdetta vaikuttaisivat merkittävästi hyvin suureen määrään ihmisiä Kuopion saati valtakunnan tasolla.

Tuntui hurjalta lukea iltapäivälehdestä haastattelu henkilöstä, joka omakotitalonsa pihalla lakonisesti tuumasi, että todennäköisesti on laskut ulosotossa ensi keväänä. Toinen haastateltava totesi, että ruuasta ja lääkkeistä tingitään, että saadaan laskut maksettua.

Nämä ihmiset eivät olleet humputelleet omaisuuttaan iloisesti rillutellen, pudonneet työttömyysloukkuun tai sairastuneet vakavasti. He olivat töissä käyviä, omakotitalossa perheineen asuvia, joiden tulot eivät vaan laskelmien mukaan tule riittämään kulujen kattamiseen tulevana talvena.

Ostaako lämpöä vai lääkettä? Epäilemättä on kova paikka johtua kohtaamaan tämä kysymys. Oman kokemukseni mukaan sähkölämmitteisessä omakotitalossa asujat ovat olleet aika taitavia nuukailemaan sähkönkulutuksen kanssa, mutta nyt taitaa olla niin, ettei nuukailukaan enää riitä.

Kun määräaikaisen sähkösopimuksen kilowattituntihinta kolminkertaistui edelliseen sopimukseen verrattuna omalla kohdalla, laittoi se minutkin nielaisemaan pari kertaa. Mutta eipä auta vaipua synkkyyteen tämänkään asian edessä. Maailma ei murehtimalla parane.

Toivotaan leutoa säätä ja Olkiluoto kolmoselle menestyksekkäitä käyttötunteja. Jos ei muu auta, niin laitetaan sitten ne villahousut jalkaan ja kynttilät palamaan. Kyllä me tästäkin selviämme!

Kirjoittaja on kaapunnin tyttöjä.