Kuopiolaisen palloilun faneilla on nyt kaikkien aikojen syksy, kuten Ismo Vornanen jutussaan kirjoittaa. Sekä Steelers että KuPS ovat menestyneet, minkä lisäksi esimerkiksi Savo Volleyn kaudesta luonnollisesti toivotaan kullankeltaista.
Samaan aikaan menee kuitenkin lujaa myös kulttuuririntamalla. Kantaesityksensä ovat aivan vasta saaneet sekä Minnan taivas -ooppera että Huomenna minä lähden -musikaali, kumpikin varsin vaikuttavia tuotantoja omilla tonteillaan.
Ensi viikolla ensi-iltaan tulee myös pohjoissavolaisen teatteri Auliin esitys Sivulliset, joka syventyy suomalaisen taiteen kultakauden historiaan taiteilijamiestensä varjoon jääneiden naisten näkökulmasta.
Tämä on siis hyvin vahvasti myös naisten syksy.
Kantaesitysten lisäksi tämä on siis hyvin vahvasti myös naisten syksy – Minnan taivas kertoi totta kai Minna Canthista, Sivulliset puolestaan Suomalaisen teatterin – nykyään Kansallisteatteri – näyttelijätär Saimi Swanista ja valokuvaaja Adele Sallinista, Huomenna minä lähden taas syventyy fiktiivisen Hildan kokemukseen.
Vaan ei kehnommin mene museorintamallakaan. Kuopion museossa on ollut kaikkien aikojen kävijävuosi – menneenä kesänä museossa kävi puolet enemmän vieraita kuin edellisenä kesänä. Uudistunutta perusnäyttelyä ja huikean kaunista Microsculptures-näyttelyä muistellessa ei ole vaikea ymmärtää, miksi. Taiteiden yön aikana museossa, korttelimuseossa ja taidemuseossa pyörähti likipitäen 10 000 kävijää.
Perjantaina museossa ovensa avaa Julius Caesar -kiertonäyttely, eikä luultavasti mene kovin pahasti metsään olettaa, että kiinnostusta saattaa kansan syvistä riveistä löytyä. Reilu vuosi sitten toista italialaista suurmiestä, Leonardo da Vinciä käsitellyt näyttely houkutti myös väkeä.
Viime viikon pääkirjoituksessa puhuttiin luonnon merkityksestä hyvinvoinnille. Nyt kun korona alkaa jälleen olla pienempi osa jokapäiväistä arkea, huomaa kuinka merkittävää roolia myös kulttuuri sillä saralla näyttelee.
Aina kulttuurinkaan ei toki tarvitse olla suurta ja tajunnanräjäyttävää tehdäkseen vaikutuksen. Vaikka esimerkiksi musikaalissa on aivan oma fiiliksensä, kulttuurikokemuskin saattaa olla pieni, arkisesta tilanteesta kumpuava ja vain hetkisen kestävä. Kuopiolaisia on loppukesällä puhuttanut Viäntö-maisemapylväs, joka voimajohtojen kannattelun lisäksi tuo Savilahden alueeseen oman esteettisen säväyksensä. Hiljattain Savilahteen on noussut myös Kauden satoa -ympäristötaideteos, joka on tehty vanhaa mäntyä muotoilemalla. Oli teoksista mitä mieltä vain, ainakin ne jäävät mieleen ja tuovat ympäristöönsä omaleimaisuutta. Aina ei tarvitse mennä pelkästään funktionaalisuus edellä – viihtyisä elinympäristöhän toki vaikuttaa myös hyvinvointiin.
Vieläkin pienemmän skaalan kulttuurikohtaamisia on syntynyt kesällä Neulamäessä ja Itkonniemellä. Saimme yhteydenottoja maalatuista kivistä, joita oli ripoteltu ympäristöön. Nyrkinkokoiset teokset olivat jättäneet ohikulkijoihin niin syvän jäljen, että tieto niistä kantautui tänne asti. Jos halu levittää taiteen näkemisestä kokemaansa iloa eteenpäin ei ole kulttuurikokemus aidoimmillaan, niin mikä sitten?