Puijon alue on meidän kuopiolaisten vihreä keidas. Se on ainutlaatuinen kaupunkialue, josta nauttiminen tuntuu etuoikeudelta aikana, jona kaupunki täyttyy ahtaista asfalttipihoista ja täyteen ahdetuista kortteleista.
Puijon rakentamiseen ja sen uudisraivaamiseen tuntuu olevan paineita, joiden tärkeyttä en henkilökohtaisesti tunnista. Alueesta halutaan rakentaa kaupallinen matkailukohde, joka perustuu todella vanhanaikaiselle käsitykselle matkailuelinkeinosta.
Menneisyyden matkailijalle on tärkeää liikkua tuhansia kilometrejä pienessä ajassa elämyspalvelujen äärelle, jotka lähes aina edellyttävät rakennettua ympäristöä, kuten hotelleja, kylpylöitä ja muita keinotekoisia rakennelmia.
Puijon kenttä- ja stadionalue on kokenut viime vuosina muovi- ja asfalttirakentamisen kehityskulun. Alueelle on rakennettu asfalttitietä metsän keskelle ja parkkipaikkoja puolen Kuopion tarpeisiin.
Lähes käyttämättömät harmaat betonihyppyrimäet muistuttavat, miten irvokkaan ristiriidan öljyn voimalla voi rakentaa vihreän metsän keskelle.
Nyt Puijon lakialueen päälle rakennetaan puita kaatamalla uusi parkkipaikka aiemmin rakennetun laavun vuoksi (SS 23.9.2022). Laavupaikka olisi kannattanut rakentaa stadionin alueelle, jossa on jo valmiina rakennettuja parkkipaikkoja.
Arvaan, että seuraavaksi lakialueelle suunnitellaan jättimäistä kylpylähotellia, jonka pitää näkyä kuuhun asti.
Mielestäni alueen kaikki yksityisautoilu tulisi keskittää vain Puijon stadionalueelle.
Tätä varten tulee avohakata koko lakialue ja kaivaa alue lopulta ontoksi, jotta teoreettinen fossiilituristi voisi lepuutella hermojaan maanalaisessa altaassa pitkän lentomatkan jälkeen.
Pidän uusien parkkipaikkojen rakentelua ja puiden kaatamista alueelta juuri päinvastaisena tekona, kuin Puijolla tulisi toteuttaa.
Mielestäni alueen kaikki yksityisautoilu tulisi keskittää vain Puijon stadionalueelle, jossa luonto on rakennettu valmiiksi pilalle.
Sallisin vain liikuntarajoitteisten henkilöiden yksityisautoilun ja parkkeeraamisen lakialueelle, jotta väestöryhmien tasa-arvoinen mahdollisuus nauttia alueesta toteutuisi.
Puijon alueella säännöllisesti liikkuvana arvelen, että lisäkseni ainakin hiihtäjät, muut lenkkeilijät, retkeilijät sekä maastopyöräilijät ymmärtävät, miten suuresta arvosta on kyse, kun peräänkuulutan alueen vaalimista myös tulevien sukupolvien käyttöön.
Uskon, että meidän alueen aktiivikäyttäjien olisi helppo ymmärtää myös uusia vastuullisuusrajoitteita, joita luonnon säilymiselle ja vaalimiselle alueella tulisi määrätä.
Puijon alue tulisikin julistaa vastuullisen matkailun kohteeksi. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa muun muassa alueelle ja alueella hiilineutraalin liikkumisen tapoja, roskien ja jätteiden kierrätystä sekä eläinten ja kasvien kunnioittamista.
Tämä tarkoittaisi myös sitä, että alueella tavattaisiin joku kaunis päivä ilman hysteriaa ja murhanhimoa hirvet, ilvekset, sudet ja karhut.
Palaan usein miettimään, mihin perustuu ihmisen tarve ottaa luonnon kustannuksella ekologisia pikavippejä, vaikka tiedämme, että luonnonkato johtaa maapallon tuhoon.
Metsän synonyymiksi Suomessa tunnutaan yhä käsittävän vain puuplantaasi jättimäisen parkkipaikan laidalla.
Olemme vieraantuneet luonnosta ja hukanneet roolimme luonnon moninaisuuden vaalijana sen sijaan, että olisimme pelkästään sen kuluttajia.
Nyt on aika ottaa uusi suunta Puijon kehittämiselle. Jätetään kulutuskeskeinen ja fossiilivelkaan perustuva kehittämiskulttuuri menneisyyteen ja otetaan suunta, jossa vaalimme Puijon perintöä ilman pakonomaista alueen rakentamista ja luontokadon syventämistä.
Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.