Vuoden harmaimman tai tarkemmin sanottuna mustimman vuodenajan totaaliseen pimeyteen havahtuu viimeistään auton ratissa. Märkä asfaltti ja sade täydentävät kokonaisuuden. Tien varressa etenevää jalankulkijaa tai pyöräilijää on lähes mahdoton havaita ajoissa, jos liikkujalla ei ole heijastinta. Ja vaikka heijastin heiluisikin takin liepeessä, ei auton lasin takaa välttämättä havaitse kulkijaa. Tarvitaan lisäksi ainakin heijastinliivi ja jopa otsalamppu polkupyörän valosta ja sen heijastimista puhumattakaan.
Liikenneturvan nettisivuilla kerrotaan, että myös valaistuissa taajamissa voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Havainnointia taajamissa hankaloittavat katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot. Sateen lisäksi sumu ja huurtuneet ikkunat heikentävät kuljettajan näkymää. Näkemiseen vaikuttavat myös valojen kunto sekä tuulilasin likaantuminen, Liikenneturvan sivuilla todetaan.
Me suomalaiset tykkäämme kulkea mustissa vaatteissa, mikä vaikeuttaa myös näkyvyyttä kaupunkiliikenteessä ja tien ylityksissä.
Me suomalaiset tykkäämme kulkea mustissa vaatteissa.
Valveutuneet onneksi käyttävät myös kaupungissa heijastimia ja suojaavat näin henkikultaansa. Tyylistään tarkoille voisi sanoa, että heijastinvaljaat täydentävät sporttista olemusta. Heijastavia pipoja, reppuja ja hanskoja on saatavilla myös mustina, jos värien kirjo kammoksuttaa. Tärkeintä on, että meistä jokainen näkyy liikenteessä oman turvallisuutensa takia.
Hirven kohtaaminen liikenteessä tulee joka kerta yllätyksenä. Myös epätodellinen olo voi vallita hirven nähdessä. Viikkosavon toimituksessa muistelimme tapausta, jossa kotimatkalla syksyn pimeällä maantiellä meni tovin aikaa, ennen kuin kuljettajana tajusi hirven liikkuvan metsikössä ja suuntaavan pian asfaltille. Kun metsässä näytti liikkuvan jotakin tolppien omaista valkoista ylös ja alas, niin ensimmäinen mielikuva oli ihminen valojen tai heijastinten kanssa.
Vasta kun hirvi jo tepasteli ylväänä eteenpäin katsoen tiellä, kuljettajan pää viestitti, että nehän olivatkin hirven neljä valkoista jalkaa. Suurikokoinen eläin tuskin huomasi autoa, mutta auton kuljettaja onneksi ehti jarrutella jo oudon valoilmiön metsästä havaitessaan. Hetken aikaa tuntui kuin olisi katsonut elokuvaa. Kun yksi hirvi on jo ylittänyt tien, on hyvä muistaa, että pian niitä voi tulla lisää. Näinkin on käytännön liikenne-elämässä käynyt.
Usein hirven on kohdannut liikenteessä nimenomaan niissä kohdin, joissa liikennemerkki varoittaa hirvivaarasta. Kokenut autolla liikkuja ottaakin hirvivaroitusmerkit tosissaan ja hiljentää nopeutta. Myös tienvierustoja oppii tarkkailemaan automaattisesti.
Samalla mieli kiittää tieosuuksista, joissa tien ja metsän välillä on niitettyä aluetta tai puustoa poistettu näkyvyyden lisäämiseksi. Pimeällä kiitosta saavat myös riittävän tehokkaat ja puhtaat ajovalot.
Liikenneturvan nettisivuilla todetaan, että riski törmätä hirveen tai muuhun hirvieläimeen on suuri alueilla, joissa hirviaidat alkavat ja loppuvat.
Ajallisesti hirvionnettomuudet sijoittuvat lähitunteihin ennen ja jälkeen auringonlaskun.