Kuopion lyseon lukio – jäljempänä vain ”lyseo” – on täyttänyt 150 vuotta. Tätä merkkipäivää ovat niin nykyiset kuin entisetkin lyseolaiset juhlineet sekä arvokkaasti että riemukkaasti.
Lyseon menneisyyttä leimaa sen aiempi asema kahdeksanluokkaisena poikakouluna. Sen suojissa ovat tuhannet pojat viettäneet vaihtelevan määrän lapsuutensa ja nuoruutensa formatiivisia vuosia. Sen seinät ovat resonoineet poikamaisuutta, nuoruuden riemua ja tuskaa, kaikkia murrosikäisen kehossa jylläävien testojen ja sekä koti- että koulukasvatuksen istuttamien estojen luomia ristiriitoja. Peruskoulujärjestelmämme mukaiseksi sekakouluksi lyseo muuttui 1975.
Itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1971, eli vielä tuon poikakoulun aikaan. Me ”lyskan pojat” – ikämiehiä jo kaikki – muistelemme kouluaikaamme mieluusti hyvän toveruuden, ryhmähengen ja hurtin huumorin kultaisina vuosina. Aika luonnollisesti kultaa muistoja.
Emme me pojat joka hetki varmaan mitään toverihengen ruumiillistumia olleet, eivätkä kaikki opettajamme pedagogisia neroja. Ammattinsa kelpo edustajia kuitenkin.
Ja itse koin lyseon lempeänä kasvuympäristönä. Se salli itse kunkin kehittyä omalla tyylillään ja omassa tahdissaan. Ja niinpä monista 13–15-vuotiaista, nuijapäisistä koltiaisista kehkeytyi skarppeja abiturientteja, sittemmin ”tohtoreita, maistereita melkein jokainen”, Juha ”Watt” Vainion sanoituksia siteeratakseni.
Mutta poikakoulut ovat mennyttä maailmaa ja elävät enää senioreiden hapertuvissa muistoissa. Ja hyvä niin. Nykyajan tyypillinen lyseolainen abiturientti on itsevarma ja lahjakas nuori nainen, jolle yhteiskunnan lasikatot ovat olemassa vain murtamista varten. On siellä toki jokunen nuori mieskin joukossa.
Nykyajan tyypillinen lyseolainen abiturientti on lahjakas nuori nainen.
Mutta itse kuulun tuohon äijäkategoriaan ja elän useammin menneisyydessä kuin nykyhetkessä. Lyseon juhlavuosikin innoitti minut menemään kauemmaksikin kuin 150 vuoden taakse. Kuopion lyseohan alkoi Viipurin latinankouluna, jonka kuuluisa oppilas on Mikael Agricola, lyskan poika siis hänkin. Koulu muuttui aikoinaan triviaalikouluksi ja päätyi eri vaiheiden jälkeen Kuopioon. Vuonna 1843 triviaalikoulu muuttui yläalkeiskouluksi, kuuluisana rehtorinaan J. W. Snellman. Seuraavana vuotena perustettiin Kuopion lukio, josta yläalkeiskoulu erotettiin.
Isoisäni oli tuon lukion oppilas, kimnasisti, kuten tuolloin sanottiin. Kimnasisti on hauska sana, ja olen hiljaisesti omaksunut sen omaksikin tittelikseni, kun lukioaikojani muistelen.
Hallussani olevat isoisän kirjeet ja muistiinpanot vuosilta 1868–1870 antavat ensikäden kuvan teinivuosiaan elävän kimnasistin elosta ja olosta Kuopiossa. Hänen muu perheensä oli muuttanut Helsinkiin, Adolf-pojan jäädessä Kuopioon lukujaan lopettamaan.
Valopuolina lukiossa olivat ruumiillisen kurituksen loppuminen (erästä hänen aiempaa opettajaansa kutsuttiin ”seppä-Molanderiksi”, koska hän löi poikia usein ja kovaa) ja vilkas toverielämä, erityisesti musiikkiharrastus.
Mutta Adolfia painoivat alinomaiset rahahuolet ja koulutyön rankkuus. Hän kääntää latinasta kreikkaan ja päinvastoin, opettelee suomea (hänen kotikieliään olivat ruotsi ja savon murre), tuskailee ranskan kanssa ja kärsii matematiikkakauhusta.
Mutta lukio käytiin loppuun, ylioppilaaksi tultiin ja Tanskassa suoritettujen agronomiopintojen jälkeen ura urkeni valtion meijerikonsulenttina.
Pian isoisäni kouluvuosien jälkeen 1872 yhdistettiin lukio sekä yläalkeiskoulu yhdeksi suomenkieliseksi oppikouluksi, Kuopion lyseoksi.
Viimeinen rehtori, isoisäni pelkäämä matematiikan opettaja Peter Aschan, hyvästeli viimeisiä kymnasisteja näin: ”Ja nyt on kuollut Kuopion Gymnasium; kuolkoon sen kanssa nuorisossa, nyt elävässä ja vasta ylenevässä, kaikki se, josta ikinä lukion nuorisoa on voitu moittia. – Uusi oppilaitos astuu sen sijaan uudella nimellä. Eläköön siinä sen uuden nimen kanssa kaikki mitä kiitettävää on niin kuin siveellisyys, ahkeruus, tieto, taito.”
Nimet vaihtuvat, opinto-ohjelmat muuttuvat, mutta pysyköön lyseo.
Aina kukoistakoon! Sit semper in flore!
Kirjoittaja on elintarvikebiotekniikan emeritusprofessori Itä-Suomen yliopistosta.