Ensilumenladut ovat mahdollistaneet hiihtokauden aloituksen Puijolla ja Tahkolla. Innokkaimmat kertovat käyvänsä Puijon hiihtostadionilla sivakoimassa jopa lähes päivittäin. Perjantaina juttukeikalla keskustelu kääntyi hiihtoon, ja lajin harrastaja kertoi käyneensä Puijolla jo kaksitoista kertaa 11. marraskuuta avatulla reitillä. Hiihto onkin mitä mainioin liikuntamuoto monipuolisuutensa ansiosta, ja hienoa, että meitä varten tehdyt ladut ovat aktiivisessa ja jatkuvassa käytössä.
Laturaivosta ei ainakaan arki-iltaisin ole Puijolla näkynyt pienintäkään merkkiä. Kilometrien kerryttäjät, fiilishiihtäjät, äidit, isät ja lapset sekä hiihtoseurojen juniorit ovat hiihtäneet sulassa sovussa. Latua on riittänyt eri-ikäisille, kaikentasoisille ja -vauhtisille etenijöille.
Samanhenkiset hiihdonystävät, toisilleen tuntemattomatkin, ryhtyvät jutulle.
Ilahduttava on myös ollut havainto siitä, että samanhenkiset hiihdonystävät, toisilleen tuntemattomatkin, ryhtyvät jutulle. Ladun reunalla suksiaan kiinnittävä kyselee lenkkiään päättävältä ladun olosuhteista. Erityisesti vauhdikkaan saunalenkin nousun ja alamäen tilanne tuntuu kiinnostavan. Jos kurvissa on jäätä, tietää ottaa ainakin ensimmäisen kierroksen tunnustellen.
Hykerryttävää on nähdä junioreiden innostus ladulla. Suomalaisen hiihdon vahva perinne näyttää jatkumisen merkkejä. Säännöllinen harrastus on mainiota vastapainoa aherrukselle koulussa. Pitkäjänteinen ja tavoitteellinen treenaaminen luo ominaisuuksia, joille on käyttyöä tulevaisuudessa työelämässä ja elämässä ylipäätään. Vain osasta kehittyy juhlittuja maailmanmestareita ja olympiavoittajia, mutta oman elämänsä omannäköisiä sankareita ihan kaikista.
Varman talventulon merkki on myös Lippumäen tekojääradan avautuminen Petosella. Pikaluistelijat, retkiluistelijat, mailan kanssa luistelevat ja mailattomat ovat pääseet aloittamaan odotetun kautensa. Marraskuun harmaudessa sohvan vetovoima on usein vahva. Kun sohvan pohjalta saa itsensä liikkeelle ja vielä pihalle, niin olo on kuin voittajalla. Kun aina vain muistaisi, että ulkona oleminen ja liike tekevät hyvää pitkän työpäivän jälkeen. Viikonloppuisin on aikaa lähteä liikkeelle koko perheen voimin ja juurruttaa liikunnan iloa myös jälkipolviin.
Eikä kaikkien tarvitse suunnata laduille tai jäille, jos talviliikuntalajit eivät tunnu omimmilta. Kävely ja sauvakävely ovat tehokasta liikuntaa, ja sauvat auttavat pysymään pystyssä liukkailla teillä. Puijolla on nyt mahdollista ihastella Pelastusopiston juhlavuoden kunniaksi valaistua tornia ja testata samalla tornin juuren esteettömät reitit. Ja aina voi tietenkin lenkkeillä Puijolle katsomaan, kun muut hiihtävät.
Jos kovin paleltaa pakkasilla, kuntosalit ja jumpparymät kutsuvat myös sohvaperunaa. Tärkeintä on, että saa itsensä jollakin konstilla liikkeelle vaikka edes kerran, pari viikossa. Kaverin kanssa lähteminen on usein helpompaa kuin yksin taivaltaminen. Kun liikuntatuokio on laitettu kalenteriin ja siitä on sovittu ystävän kanssa, on melkein pakko lähteä liikkeelle, koska liikkujakin pitää sanansa ja lupauksensa.