Suomessa on elämöity viime viikkoina niin sanotusta EU:n ennallistamisasetuksesta. Julkista itkuvirttä ovat ylläpitäneet erityisesti keskustapuolueen edustajat. Pahimmasta päästä minun mielestäni tässä elämöinnissä on Kuopion torillakin aiheesta hiljattain saarnaa pitänyt maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen. Kurvinen lateli toriväelle sanomaa, jonka mukaan metsiä ja vesiä suojellaan metsätalouden kustannuksella.
Mielestäni kyseinen ministeri edustaa näkemyksissään jyrkintä linjaa mitä tulee metsien näkemiseen kulutushyödykkeenä. Hän on mediatietojen mukaan (MTV Ekstra 27.11.22) kertonut perusteilla olevan uuden tieteellisen metsäpaneelin. Uutisessa ministeri tähdentää, ettei kysymys ole mistään lobbausneuvottelukunnasta tai vastavoimasta Suomen ilmastopaneelille. Minusta tuo näkemys ei ole uskottava ministerin poliittisten linjausten valossa.
Ennallistamisasetuksen idea on, että luontoa ja vahingoittuneita ekosysteemejä pyritään palauttamaan lähemmäs alkuperäistä tilaansa. Komission ehdotus koskee niin metsiä, soita, tuntureita, meriä kuin sisävesiäkin.
Ennallistamisasetus olisi voimaan tulleessaan biodiversiteettistrategian toistaiseksi ainoa jäsenmaita juridisesti sitova osa, minkä takia se on tärkeä luonnon näkökulmasta. Asetus asettaa ennallistamiselle tavoitteet, mutta ennallistamisen keinot päätetään kussakin jäsenmaassa (WWF 11.11.22).
Ennallistamisasetuksen ideana on siis paikata niitä vaurioita, joita ihminen on aiheuttanut luonnolle. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi avohakkuilla ja yksipuolisilla istutuksilla pilattujen metsäalueiden monimuotoistamista ja vesiensuojelun tehostamista. Ennallistamistyö tähtää hyvään siis meidän kaikkien kannalta, ei vain punavihreiden idealistien.
Hälyttävän vähän rikasta, luonnontilaista ja vanhaa metsää.
Konkreettisesti ennallistamistyö suojelisi meitä nykytilaa paremmin metsätuhoilta, jotka aiheutuvat tuhoelämistä ja sään ääri-ilmiöistä. Vesistöjen osalta voisimme ottaa vastaan paremmin tulvat ja kuivuudet.
Ennallistamiseen kohdistuvan kritiikin perimmäinen motivaattori näyttää olevan raha. Rahaa ei pitäisi käyttää yhteiseen hyvään, vaan sen on oltava yksityiseen käyttöön ja voittoihin varattua. Keskustassa vedotaan kiihkeästi kansallistunteeseen annettaessa ymmärtää, että Brysselin herrat suojelevat viimeisetkin puuplantaasit tästä köyhästä EU:n reunavaltiosta. Tähän samaan impivaaralaiseen tarinaan mahtuvat puunpolttajat ja keskustan vaalima ajatus metsistä saatavista korkean jalostusarvon puutuotteista.
Fakta on kuitenkin se, että WWF:n mukaan Suomessa on hälyttävän vähän rikasta, luonnontilaista ja vanhaa metsää. Metsässä elävien lajien tila on yhtä huono. Kaikkiaan Suomessa elää 833 uhanalaista lajia.
Sisävesien ekologinen tilanne on enimmäkseen hyvä. Rannikkovesien osalta tilanne sen sijaan on kehnompi. Vesistöjen kemiallinen tilanne on edelleen huono. Vuonna 2020 valmistuneen luokittelun mukaan hyvää kemiallista tilaa ei ole saavutettu yhdessäkään tarkastellusta 6 876 vesimuodostumasta.
On helppo huomata, että keskustassa on harhauduttu ajattelemaan Suomen etua jostain muusta kuin todellisesta yhteisestä edusta käsin. Puolue yrittää pitää epätoivoisesti kiinni kuvitteellisesta todellisuudesta, jossa potentiaalinen äänestäjä kuulee menneisyyden äänen.
Tätä samaa tuttua linjaa edusti myös keskustan kansanedustajien tempaus ympäristövaliokunnassa, jossa Keskustan edustajat päättivät liittoutua opposition edustajien kanssa siten, että uudesta luonnonsuojelulain luonnoksesta poistettiin tärkeimmät luontoa suojelevat pykälät. Yksityisomaisuuden suojelu ajoi sellaisten lakiluonnosten yli, jotka käsittelevät minimitasoa uhanalaisten luontotyyppien suojelussa.
Lyhytnäköisen hyötyjen tavoittelun seuraukset on helppoa huomata uutisista, jotka kertovat Brasilian sademetsien kaatamisesta maatalouskäyttöön, tai vaikkapa hengitysilman tuhoamisesta Intiassa vain siksi, että hiilivoimalat saisivat jauhaa energiaa mahdollisimman halvalla.
Miksi emme kykene huomaamaan, että samanlaiset itsekkäät tavoitteet voivat tuhota yhteistä tulevaisuuttamme myös täällä Suomessa? Onko todella niin, että ihminen ei kykene näkemään lähelle?
Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.