Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Onko pullollaan maha vai biojäteastia?– Kallein ruoka on se, minkä heität roskiin

Joulu meni ja monessa kodissa jäljellä ovat muistojen lisäksi ruuantähteet. Paras hetki joulunajan ruokahävikin torjumiseen oli noin viikko sitten ruokakaupan käytävillä, mutta tilanteen voi vieläkin pelastaa joko syömällä jouluruokaa pidemmän kaavan mukaan tai tuunaamalla tähteistä erilaisia versioita. Vaatii viitseliäisyyttä ja Martta-henkeä, että lanttulaatikon jämistä pyöräyttää rieskalättyset ja kinkusta keittää hernesoppaa. Tähän väliin todettakoon, että se jämävinkki joulukinkun siivuttamisesta pizzaan on aivan kauhea. Se kannattaa ohittaa suosiolla. Joulukinkku ei kuulu pizzaan. Kun siellä keittiössä on tullut ennen joulua varmasti vietettyä tovi jos toinenkin, voi tähteeksi jäänyt ruoka tuunailun sijaan helposti livahtaa roska-astiaan.

Roska-astiaan päätyvä ruoka on kilohinnaltaan kaikista kalleinta evästä, olipa kyse sitten lantusta tai siianmädistä. Kustannusten lisäksi ruuan roskiin heittäminen on myös varsin epäkunnioittava teko ruuantuottajia kohtaan. Eihän kukaan oikeasti ajattele, että kun ruokakassin on maksanut, on sama syökö sen vai ei? Vai ajatteleeko sittenkin?

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa selviää, että kotitaloudet heittävät Suomessa ruokaa roskiin reilusti yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa. Henkilöä kohden tämä tekee roskiin heitettyä, alun perin syömäkelpoista ruokaa keskimäärin 25 kiloa vuodessa. Jos kilomäärän miettii kannettavien kauppakassien muodossa, niin onhan siinä satsissa kaupasta kotiin raahattavaa. Ja minkä matkan se roskiin lentävä ruoka onkaan tehnyt ennen kaupan hyllyyn päätymistä!

Jämävinkki joulukinkun siivuttamisesta pizzaan on aivan kauhea.

Ruuan hinta on noussut kuluneen vuoden aikana noin 16 prosenttia. Paljonko ruuan pitäisi maksaa, että kuluttajat heräisivät ostamaan vain sen minkä aikovat syödä? Suuret ruokapakkaukset ovat kilohinnaltaan usein pienempiä pakkauksia edullisempia. Suuri pakkauskoko taas on omiaan lisäämään ruokahävikkiä varsinkin pienemmissä kotitalouksissa.

Pakkauskokoa suurempi ongelma ruokahävikin syntymisessä on kuitenkin ihmisten mieliteot ja kulutustottumukset. Ei ruokahävikin vähentämisessä ole kyse mistään ankeilusta. Ruokahävikin vähentäminen vaatii suunnittelua ja ennen kaikkea suunnitelmassa pysymistä. Jos suunnittelu ei kiinnosta, niin ostaa sitten vaikka kerran päivässä sen, minkä seuraavaan päivään mennessä saa syödyksi.

Ruokahävikkiä tulee oma osansa jokaiselta, se on selvä. Määrään voi onneksi vaikuttaa omilla valinnoilla. Siinä, että puolet tuoreena ostetusta leivästä lentää roskiin, kun uusi paperipussi tulee leipäkoriin seuraavana päivänä, ei ole mitään järkeä. Se ei ole nautiskelua tuoreesta leivästä vaan se on typeryyttä. Se, että ruokapöydän reunalta voipuoli alaspäin lattialle pudonnut leipäpala menee suun sijasta jäteastiaan, kuuluu elämään. Tosin ei siinä suurempaa vahinkoa tapahdu, että sen syö. Kokeiltu on. Isoimmat roskat kannattaa toki katsoa ensin pois.

Sen lisäksi että roskiin heitetty ruoka rasittaa kukkaroa, rasittaa se myös ilmastoa. Suurin ilmastovaikute on pois heitetyllä liharuualla, vaikka lihan hävikkiin päätyvä määrä on suhteessa pienempi kuin vaikkapa ilmastoystävällisemmillä hedelmillä ja vihanneksilla. Mielenkiintoista on myös se, että korkeasta hinnannoususta huolimatta kahvi on kolmanneksi eniten ruokahävikkiin päätyvä elintarvike. Ilmaston lisäksi kukkaro ja vatsalaukkukin kiittäisi, jos seuraavalla kerralla et keittäisi koko pannullista. Se aikanaan toiselta puolen maapalloa poimittu kahvipapu on tehnyt aika pitkän matkan siihen, että se lopulta päätyy kuopiolaiseen viemäriverkostoon suoraan kahvipannusta.

Joulun ruokajuhla on juhlittu ja edessä on seuraavat pidot eli uudenvuodenaatto. Nyt ehtii vielä omilla valinnoilla vaikuttaa siihen, miten paljon niistä pippaloista tulee ruokaa roskiin heitettäväksi. EU:n tavoitteena on ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Eiköhän kääritä hihat ja aleta hommiin heti nyt? Kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin että syö sen, mitä ostaa. Tai toisinpäin ajateltuna, ostaa vain sen mitä aikoo syödä. Kovemmistakin haasteista on selvitty.

Kirjoittaja on kaapunnin tyttöjä.