Etätyömahdollisuuksien kasvaessa on yhä tavallisempaa, että töitä haetaan paikkakunnalta, jossa ei itse asu. Erilaiset lähi- ja etätyön yhdistämisen mahdollisuudet vakiintuivat osaksi monen yrityksen työkalupakkia viimeistään koronan aikana, ja ovatpa jotkin firmat luopuneet toimistoista kokonaan kustannusten karsimiseksi. Tällaisissa tilanteissa on yhä helpompaa järjestellä elämänsä niin, että asuu yhtä aikaa kahdessa paikassa: työpäiväasumiseen tarkoitetussa asunnossa sekä niin sanotussa ”varsinaisessa” kodissa jollain toisella paikkakunnalla, jonne on laskenut juurensa.
Kahden paikkakunnan välissä asumisesta kertoo lisää Ismo Vornasen haastattelema Alkon liiketoimintajohtaja Kari Pennanen (VS 22.2.2023), joka asuu arkisin Helsingissä ja tulee viikonlopuiksi kotiin Kuopioon. Aina kahden kodin asukas ei kuitenkaan ole työssäkäyvä, vaan esimerkiksi eläkepäiviään voi viettää tarpeen mukaan kaupunkiasunnossa ja maaseudun rauhassa sijaitsevassa talossa.
Eipä kahden asunnon tilanne ole täällä Viikkosavon toimituksessakaan vieras. Työlukaalin virkaa saattaa tarvittaessa ajaa niin alivuokralaisen huone kuin oma erillinen asuntonsa, mutta yksi asia loppuviikosta takaisin varsinaiseen asumukseensa siirtyviä yhdistää: siihen varsinaiseen kotiin on ihana palata työviikon päätteeksi.
Junamatkustaminen on ajankäytön kannalta huomattavasti tehokkaampaa.
Keskeinen kahden asunnon mahdollistaja ovat hyvät kulkuyhteydet. Omalla ajoneuvolla saa itse sanella liikkumisaikataulunsa, mutta kuten Pennanenkin haastattelussa huomauttaa, esimerkiksi junamatkustaminen on ajankäytön kannalta huomattavasti tehokkaampaa. Junassa istuessa voi tehdä samalla töitä, lukea tai vaikka ottaa tupluurit. Lisäksi junissa ja tiettyyn pisteeseen asti linja-autoissakin on se etu, että ne ovat yksityisautoilua vihreämpiä vaihtoehtoja.
Toki kahden kodin välillä sukkulointi edellyttää yhtä sun toista. Kaupungista toiseen reissaaminen autolla tai julkisilla sekä vuokran tai vastikkeen maksaminen kahteen paikkaan ei kysy mitenkään mitätöntä määrää pohjavaroja. Lapsiperheissä taas arjen järjestäminen jää pitkälti kotiin jäävän vanhemman vastuulle, eikä toki puolin ja toisin koettu ikäväkään ole tervetullut vieras.
Ja aivan keneltä tahansa kahden asunnon välillä kulkevalta tarvitaan omanlaistaan kestävyyttä ja järjestelmällisyyttä. Toki jokaviikkoinen pienmuutto on kevyempi, jos siirtymä tapahtuu vaikkapa Kuopion ja Jyväskylän välillä, mutta Kuopion ja Helsingin kaltaisista välimatkoista puhuttaessa aletaan kysyä jo kovemman luokan hermoja ja istumalihaksia.
Kummastakin kodissa täytyy löytyä valmiiksi perustarvikkeet, ettei esimerkiksi hammasharjan tai tyynyliinan unohtuminen pakota tekemään tarpeetonta kauppareissua. Mukana kulkevien tavaroiden, kuten kännykän ja läppärin taas olisi hyvä mahtua yhteen nyssäkkään.
Vaikka se saattaakin olla rankka, yleistyvässä kahden kodin ratkaisussa on paljon hyvää. Parina nopeana mutta tärkeänä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa sen, että silloin kotikunnastaan ei tarvitse luopua työpaikan vuoksi eikä sosiaalisia piirejään pistää täysin uusiksi.