Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Alaikäisten rikosaaltoa ei voi olla ratkaisematta – On aika ryhdistäytyä

Savon Sanomat uutisoi (6.3.2023) Siilinjärvellä tapahtuneesta puukotuksesta, jossa uhri ja epäilty tekijä olivat alaikäisiä. Uutinen herätti paikallisesti keskustelua siitä, miksi lapset käyttäytyvät näin väkivaltaisesti toisiaan kohtaan.

Tapahtuma ei ole ainutlaatuinen. Yle kertoo uutisessaan (12.3.2023), että Länsi-Uudellamaalla poliisin tietoon tuli vuodessa yli 500 alaikäisten tekemää pahoinpitelyä ja yli sata ryöstöä. Poliisin analyysin mukaan syynä lasten tekemille rikoksille ovat tunnustuksen saaminen vertaisryhmältä sekä varallisuuden saaminen helpoilla keinoilla.

Asiantuntijat ovat pohtineet julkisuudessa, mikä ajaa alaikäiset väkivaltaan (Helsingin Sanomat 10.3.2023). Professori Päivi Honkiatukia Tampereen yliopistosta kertoo, että nuoret tarvitsevat aikuisten tukea ja läsnäoloa, jotta he oppisivat tunteiden käsittelyä. Yleisellä tasolla hän nimeää väkivallan syiksi myös yhteiskunnallisen eriarvoistumiseen ja mielenterveysongelmat, joihin ei ole saatu ajoissa apua.

Samassa uutisessa Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspoliittisen instituutin tutkija Markus Kaakinen pohtii koetun vääryyden kokemusta. Hän pitää tuosta tunteesta nousevaa kostoa yhtenä mahdollisena tekijänä väkivaltatekojen taustalla.

Helsingin Sanomat (12.3.2023) kertoo, että Helsingin vankilassa on toiminut vuoden ajan lapsivankiosasto. Lapsivankiosastolle sijoitetaan 15–17-vuotiaita poikia. Artikkelissa kerrotaan, että nämä nuoret saattavat olla ensimmäistä kertaa selvinpäin sen jälkeen, kun ovat aloittaneet päihteiden käytön. Päihderiippuvuuden lisäksi ongelmana saattavat olla rikolliseen elämään liittyvät myönteiset asenteet, puutteelliset ongelmanratkaisukyvyt sekä matala kynnys käyttää väkivaltaa.

Asiantuntijoiden ja rikollisuuden parissa työskentelevien ammattilaisten viesti näyttää olevan yhdenmukainen. Se kertoo siitä, että osalta lapsista puuttuu arjestaan monenlaisia tekijöitä, joiden avulla he voisivat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Meillä ei ole riittäviä ja toimivia julkisia palveluja.

Tunnen työni puolesta sote-palvelujärjestelmän puutteet. Meillä ei ole riittäviä ja toimivia julkisia palveluja. Ennaltaehkäisystä puhutaan valtavasti, mutta ennaltaehkäisevän työn resurssointi näyttää jäävän usein juhlapuheiden asteelle.

Ratkaisut ovat valumassa oikeuslaitoksen tontille. Helsingin Uutisten vaalikoneen mukaan 31 prosenttia vastanneista eduskuntavaaliehdokkaista voisi harkita rikosoikeudellisen vastuun ulottamista alle 14-vuotiaisiin, jopa 12-vuotiaisiin. Ehdotusta rikosoikeudellisen vastuuiän alentamisesta kannattivat Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien edustajat (Helsingin Uutiset 12.3.2023).

Molemmat puolueista saattavat olla seuraavassa Suomen hallituksessa, joten niiden edustajien mielipiteillä on merkitystä.

Kun summataan alaikäisten tekemän rikollisuuden juurisyitä ja yhteiskunnan kyvyttömyyttä vastata lasten ja nuorten tarpeisiin, ei ole ihme, että joudumme käymään keskustelua vakavista väkivallanteoista.

Meillä aikuisilla on nyt velvollisuus myöntää epäonnistumisemme ja ottaa vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tähän mennessä emme ole kyenneet sopimaan kollektiivisesti edes siitä, että pitäisimme jokaisen lapsen aineellisesti mukana yhteiskunnassamme.

Pelastakaa Lapset ry:n mukaan Suomessa on noin 114 000 köyhyydessä elävää lasta.

Uuden eduskunnan on vaalien jälkeen muistettava, että jokainen köyhiin lapsiperheisiin kohdistuva leikkaus pahentaa oireilevien lasten ahdinkoa.

Meillä ei ole varaa hukata yhtäkään lasta yhteiskunnan laitamille tai elinikäiseen rikoskierteeseen.

Eikö koko tunnettu elämänmuotomme perustu siihen, että seuraavat sukupolvet pitävät yllä kansakuntaa ja sen hyvinvointia? Miten tämä toteutuu, jos emme aikuisina kanna vastuutamme lapsista?

Ei voi olla niin, että maa on tulevaisuudessa täynnä erikoisosastoituja lapsivankiloita tai lastensuojelun erityishuoltoyksiköitä.

On oltava keinoja vaikuttaa edes siihen, että jokainen lapsi saa riittävän tuen ja avun tarpeeksi ajoissa. Tämä ei voi olla resurssi- tai jaksamiskysymys meille aikuisille. On aika ryhdistäytyä.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.