Lomakausi vilahtaa vauhdilla käyntiin. Kupolissa risteilevät monenlaiset suunnitelmat. Värikkäät mainosesitteet laulavat seireenien tavoin. Lyhyessä ajassa pitäisi tavata sukulaisia, kavereita, matkustella tukka putkella ja kokeilla uusia harrastuksia. Ei ihme, että moni palaa lomalta rättiväsyneenä.
Loma tuo monelle raskaan työn raatajalle tauon kovaan työputkeen, mutta sotkee normaalin arjen. Aurinko hullaannuttaa suomalaiset. Valoisat yöt valvottavat myöhempään sekä saavat nukkumaan pidempään.
Valo on hyvä huijari: se antaa tuntee jaksamisesta, vaikka tosiasia on, että unen tarve on kesällä yhtä suuri kuin talven pimeydessä. Vaikka hetkellisesti pärjää lyhyillä yöunilla, syksyllä unenpuute kostautuu ja loman hyödyt häviävät muutamassa kuukaudessa.
Varsinkin kesällä on hauska nappailla saunakaljoja tai muutama lasi viiniä terassilla tavallista useammin. Onhan alkoholi maailman käytetyin ”unilääke”. Pieninä määrinä väkijuoma rentouttaa, mikä synnyttää harhakuvitelman. Pari lasia voi helpottaa unijukkaa, mutta muut sivuvaikutukset tekevät siitä huonon unilääkkeen.
Päihteet muuttavat kuitenkin unen rakennetta. Syvän unen vaihe on yleensä yöunen alussa. Jos on juonut illalla viiniä, veressä on nukkumaan mennessä alkoholia. Silloin syvän unen laatu heikkenee, ja ihminen saattaa olla väsynyt pitkästä yöunesta huolimatta.
Minulla on vain muutama sana: kiva tulla töihin.
Puhutaan vakavista asioista. Tilastojen mukaan joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta uniongelmasta. Yli 300 000 ihmistä popsii säännöllisesti unilääkkeitä. Puolet aikuisista kokee olevansa väsynyt arkisin. Ole siinä sitten luova ja innovatiivinen työelämässä.
Lomakausien alussa ammattiauttajat ilmestyvät kuin muuttolinnut lehtien palstoille kertomaan, kuinka vietetään stressitöntä lomaa. Lomalla on syytä heittää aikataulut romukoppaan, väitetään. Tämä viesti on mennyt hyvin perille. Lomalaiset kehua retostelevat, etteivät turistit välitä aikatauluista.
Tästä kärsivät ystävät ja sukulaiset, jotka odottavat kärsimättömästi, milloin lomalaisten karavaani suvaitsee saapua. Lomalaisista itsestään on tullut stressin aiheuttaja. Yhtenä kesänä minäkin lomalla riehaannuin ja jouduin heti roskien viemiskieltoon. Meillä oli projekti, jossa huushollia tyhjennettiin ylimääräisestä rojusta. Kerran kiikutin roskia ja ihastelin matkalla naapurin kajakkia.
Ystävällinen naapuri ehdotti, että ostaisin sen. Tartuin mieluusti tilaisuuteen. Tietysti heti jouduin emännän tulilinjalle impulsiivisesta ostoksesta. Puolustauduin sillä, etten sentään ostanut naapurin arvomersua, joten säästöä tuli kymmeniä tuhansia euroja.
Monet ovat kysyneet, miksi välillä kirjoitan vaimostani. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että jos kirjoitan naapurin vaimosta, siitä joutuu helposti vaikeuksiin.
Lomat ovat tärkeitä, mutta yksi hyvinvoinnin peruspilareista on työ. Yhdestä teemasta en ole koskaan kirjoittanut: työnantajastani tai työhön liittyvistä asioista. Tähän on hyvä syy. En ole halunnut, että työnantajani kärsii huonosta huumorintajustani tai muuten kummallisista ajatuksistani.
Nyt on poikkeus. Työnantajani Savonia-ammattikorkeakoulu valittiin huhtikuun lopussa Suomen parhaaksi työpaikaksi. Voitto on historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin ykkössijalla ei ole ollut koulutusorganisaatio.
Työntekijöiden luottamus Savoniaan on huippuluokkaa: 93 prosenttia vastanneista pitää Savoniaa hyvänä työpaikkana. Tyypillisesti suomalaisissa yrityksissä vastaava luku on 38 prosenttia. Great Place to Work on julkaisut Suomen parhaat työpaikat -listan jo vuodesta 2002 lähtien. Kyseessä on maailmanlaajuisesti arvotettu tunnustus.
Minulta on kysytty kasapäin, miltä tuntuu olla töissä näin erinomaisessa yhteisössä. Tietenkin kyseessä on pitkäjänteinen työ, johon meidän hienot ihmiset osaavat fiksummin vastata. Minulla on vain muutama sana: kiva tulla töihin.
Kun rehtorimme Mervi Vidgrénin kanssa jännitimme tuloksia, siinä ei seisonut iso johtaja ja pikkuvirkamies, vaan saman joukkueen kaksi ihmistä.
Kirjoittaja on tiedotusenkeli ja tietokirjailija.