Turkistarhaus on lopettava Suomessa mahdollisimman pian. Mielestäni mieluiten heti. Keskustelu loppujen tarhojen lopettamisesta on kiihtynyt samalla, kun Ruokavirasto päätti 1.8.2023 kaikkien niiden turkiseläinten lopettamisesta, joilla on todettu lintuinfluenssatartunta. Ylen uutisen mukaan näitä eläimiä on yhteensä 70 000. Lisäksi Riistakeskus on antanut luvan lopettaa 9 600 lintua turkistuottajien alueella.
Suomessa tapetaan SEY:n mukaan 4 miljoonaa turkiseläintä vuodessa pelkästään erilaisiksi vaatteiksi ja vaatteiden somisteiksi. Eläimet eivät voi toteuttaa lajityypillistä käytöstään pienissä häkeissä ja ne kärsivät käytöshäiriöistä ja sairauksista.
En ymmärrä ajattelutapaa, jonka mukaan eläinten ainoa arvo on niistä jäljelle jäävä turkki tai somiste. Miksi näillä kipua ja tunteita kokevilla älykkäillä eläimillä ei joidenkin mielestä ole oikeutta arvokkaaseen elämään?
Uudessa vuonna 2024 voimaantulevassa Eläinten hyvinvointilaissa turkiseläimiä ei ole mainittu kuin yhdessä kohdassa, joka koskee eläinten vedensaantia. Lainsäädäntö ei siis armahda näitä eläviä olentoja kärsimykseltä ennen kuin Suomessa tai Euroopan unionissa päätetään asiasta erikseen.
Meidän ei tarvitse asettaa eläimen ja ihmisen oikeuksia vastakkain.
Kesäkuussa julkaistiin eläinsuojelujärjestöjen yhteinen tiedote, jossa kerrottiin yli 1,5 miljoonan eurooppalaisen allekirjoittaneen Euroopan komissiolle kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan turkistarhauksen lopettamista ja turkistuotteiden myymisen kieltämistä Euroopassa. Pidän henkilökohtaisesti Euroopan unionia ainoana toimijana, jolla on mahdollisuudet lopettaa tämä epäeettinen eläinten hyväksikäyttö.
Suomessa puolueilla nimittäin on hyvin erilaisia näkemyksiä turkistarhauksen lopettamisesta. Animalian vuonna 2023 toteuttamassa eduskuntapuolueiden kyselyssä vain vihreät, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto olisivat valmiita kieltämään turkistarhauksen.
Täysin eri mieltä olivat keskusta ja perussuomalaiset. Kokoomus oli myös osittain eri mieltä turkistarhauksen lakkauttamisesta. Kokoomuksella ei vastausten mukaan ole voimassa olevaa kantaa aiheesta.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa turkistarhauksesta todetaan, että ”hallitus tunnistaa suomalaisen alkutuotannon kuten eläintilojen, porotalouden, turkis- ja puutarha-alan sekä taimituotannon tärkeyden ja erityishaasteet” ja ”turkisalan laatujärjestelmiä kehitetään yhdessä toimialan kanssa”. Nämä linjaukset kertovat, ettei päätöksiä eläinten parhaaksi ole tulossa hallituksen tuella ainakaan seuraavana neljänä vuonna.
Onneksi kansalaisten keskuudessa elää vahva tahto vaikuttaa epäkohtiin. Suomen eläinoikeusjuristit ry on käynnistänyt keskustelun eläinten oikeuksien ottamisesta mukaan Suomen perusoikeuksiin. He ovat keräämässä nimiä aihetta koskevaan kansalaisaloitteeseen. Toivon, että tämä keräys saa tarvitsemansa allekirjoitusmäärän, jotta aiheesta päästään keskustelemaan eduskunnassa. Olemme mielestäni valmiita tunnustamaan myös toisten lajien oikeudet lainsäännössämme.
Meidän ei tarvitse asettaa eläimen ja ihmisen oikeuksia vastakkain. Kansantulomme ja huoltovarmuutemme eivät riipu enää eläinten välineellisestä käyttämisestä, vaan eläimillä voidaan tunnustaa olevan myös itseoikeus olemassaoloon ja hyvään kohteluun.
Tiedän, että maassamme on yhä enemmän ihmisiä, joita eläinten ja luonnon asema huolestuttaa. Kannustankin teitä osallistumaan yhä aktiivisemmin kansalaiskeskusteluun, jotta puolueilla olisi paineita päättää turkistarhaus Suomessa. Tämä kysymys ei ole enää vain marginaaliväestön asia. Turkistarhauksen lakkauttaminen on meidän kaikkien omantunnon kysymys, jota ei voi enää ohittaa.
Kirkko ja koti -lehdessä julkaistiin vuonna 2021 Kari Kuulan kolumni, jossa Kuula pohti eläinten teollisen hyväksikäytön suhdetta kristinuskoon. Alkuperäisessä kolumnin otsikossa lausuttiin näin: ” Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”. Vaikka olenkin hengeltäni agnostikko, niin tuo otsikko kiteyttää kaiken sen, mitä ajattelen erityisesti turkistarhauksen oikeutuksesta.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen maisteri ja sosiaalialan järjestöammattilainen.