Töihinpaluu loman jälkeen on kuin opettelisi ajamaan polkupyörällä: tasapainoilua, hoipertelua ja onnistumisen iloa. Lopulta huomaan, etteivät vanhat taidot ole kadonneet, vaikka ensimmäiset päivät ovat täynnä tuskaa ja taaperrusta.
Loma olikin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kalakukolla saavuimme Helsingin rautatieasemalle juuri sopivasti, kun Mannerheimintiellä porhalsi USA:n presidentti Joe Biden mahtavine autosaattueineen. Mieltä lämmitti kovasti, kun Biden selvästikin vilkutti meille hyväntuulisesti The Beast (peto) -virka-autostaan. Tosin vehje muistutti enemmän panssarivaunua kuin tavallista kotteroa.
Tästä kokemuksesta hengästyneenä istahdimme perheemme kanssa lepäämään Tuomiokirkon portaille. Tuskin ennätimme painaa peffaa kiviportaille, kun Lännen median (muun muassa Turun Sanomat, Kaleva) toimittaja halusi kommentteja Bidenin vierailusta näihin lehtiin. Tottakai mediaväkeä pitää palvella, joten annoimme asiantuntijanäkemyksiä suuren valtiomiehen piipahduksesta.
Helsingin kyläilyyn mahtuu yksi elämäni noloimmista kohtaamisista. Olimme kävelleet tuntitolkulla Etelä-Helsinkiin. Muu porukka suunnisti museoon ja minä väsyneenä kakkukahvilaan nauttimaan maailman kuuluisinta juomaa, Coca-Colaa.
Vieressä istui tyylikäs rouva, jonka kanssa kävimme miellyttävää rupattelua. Hänen ystävänsä kävi kehumassa jotakin apteekin voidetta, joka toimi hyvin ja oli kohtuullisen edullista. Charmantti rouva kertoi, että hänen pitää ajatella näitä asioita, kun hänen ammatissaan pitäisi näyttää hyvälle.
Mieltä lämmitti kovasti, kun Biden selvästikin vilkutti meille hyväntuulisesti.
En ollut oikein kartalla kenen kanssa juttelin ja minä ääliö kysyinkin, mikä mahtaa olla rouvan ammatti? Olin vajota maan alle, kun keskustelukumppanini kertoi olevansa iskelmälaulaja Paula Koivuniemi. Siihen sitten tupsahti tulla poikani, jolle iskelmätähti hyräili paria tunnettua kappaletta. Kaikesta huolimatta, hurmaava kohtaaminen.
Vaimokin lupasi yllätyksen lomalla. Tietenkin odotin tyyliin, samppanjaa, alkuruoaksi tandoorikatkarapuja, pääruuaksi meksikolaista fajitasta ja jälkiruuaksi tietenkin tiramisua. Ylläri oli hirmuinen, kun minulle oli varattu laskuvarjo, jota pikavene kuljetti hihnan varassa hurjassa korkeudessa meren yllä. Näin käy pitkässä parisuhteessa: äkkiä huomaan olevani narun jatkeena.
No niin, nyt on siirrytty lomalta arkeen. 90-luvulla puhuttiin tietovallankumouksesta, jossa työntekijä olisi vapaa ajasta ja paikasta. Oikeasti siihen tarvittiin pandemia, jossa tämä oikeasti toteutui. Etätyö on arkipäivää monelle raatajalle ja hyvä niin. Lisääntynyt etätyö on mahdollisuus, mutta myös uhka. Työteko on siirtynyt tutkimusten mukaan yhä myöhemmäksi iltaan.
Jos aivoja aktivoidaan illalla, käy helposti niin, että fyysisesti väsynyt ihminen nukahtaa, mutta aivotoiminta jatkuu. Jos aivot käyvät alkuyöstä ylikierroksilla, kahdeksan tunnin yöunesta voi olla palauttavaa unta vain puolet. Uni ei tarkoita vain nukuttuja tunteja, vaan unen laadulla on merkitystä.
Ei tarvitse olla ennustaja, kun pystyy arvioimaan, mihin suuntaan olemme menossa. Digitalisaatio jyrää työelämässä. Se on tuonut yksilöllistä vapautta työtekijöille, joilla sitä ei aikaisemmin ollut. Mutta ymmärrämmekö varmasti mikä tuon yksilöllisen valinnanvapauden, esimerkiksi epäsäännöllisten työaikojen kääntöpuoli on?
Vanha kansa tiesi ”ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi”. Loma on vuoden huippuhetki: se on monelle kuitenkin levon irvikuva. Hääonnea haetaan eniten heinä- ja elokuussa, eropiikit ovatkin lomien jälkeen, perheriitojen kulta-aikaa.
Sitä ei tule ajatelleeksi, miten lomalla on niin raskasta. Kaikki pitää väkertää itse. Töissä siivooja käy tasaisin väliajoin pyyhkimässä lattioita ja tyhjentämässä roskapöntön.
Jos tietokoneen kanssa tulee ongelmia, ammattiapua on nopeasti saatavilla. Nälän yllättäessä voi suihkaista viihtyisään lounasravintolaan, valmiiseen pöytään. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kirjoittaja on tiedotusenkeli ja tietokirjailija.