Vietämme kotikaupungissamme taiteen juhlavuotta. Sekä kuopiolaismaalari Juho Rissasen että Haminalahden lintumaalariperinnettä jatkaneen Matti Karppasen syntymästä on kulunut 150 vuotta. Matti Karppasen kohdalla merkkipäivä täyttyi 19.10.
Juho Rissasen erikoisalaa oli väkevä ihmiskuvaus, ja hänen tiensä vei Kuopiosta kauas maailmalle, aina Floridaan saakka. Matti Karppanen pysyi uskollisena linnuilleen ja Haminalahdelle, jonne oli nuorukaisena kotiutunut.
Mutta molempia taiteilijoita yhdisti tietty pyhä huolettomuus, jonkinlainen anarkismi. Se ilmeni sovinnaisuuksien ja tavanomaisen elämän uhmaamisena ja haastamisena. Juho Rissanen ei ollut tavallinen koristemaalarin oppipoika eikä Matti Karppanen tavallinen mökkiläinen. He eivät aina sopeutuneet ympäristöönsä, mutta heidän ympäristönsä sopeutui heihin. Se, että tuo oli aikanaan mahdollista, todistaa hyvää sen ajan Kuopion suvaitsevaisuudesta ja avarakatseisuudesta.
Karppanen ei ollut syntyjään haminalahtelainen, vaan kotoisin Kuhmosta, käsityöläis- ja torppariperheestä. Paimenessa ollessaan hän intoutui veistelemään puukolla puusta eläinaiheita ja tuli tästä niin tunnetuksi, että Nurmeksen lääkäri kehotti häntä menemään taiteilija Ferdinand von Wrightin oppiin. Niinpä parikymppinen Matti tuon matkan jalkaisin ja tilapäiskyydein teki.
Minä en ole koskaan tehnyt hyödyllistä työtä enkä tee nytkään.
Ferdinand von Wrightin terveys oli tuolloin niin heikko, ettei hänestä ollut enää metsälle eikä luonnossa samoamaan. Hän tarvitsi apulaista, ja niinpä lähes kahdeksankymppisen vanhuksen ja luontoa rakastavan torpanpojan välille syntyi toveruus ja ystävyys. Ferdinand opetti, minkä pystyi, ja lähetti Matin jopa Helsinkiin, Ateneumiin, missä tämä ei kuitenkaan viihtynyt. Tuon pääkaupunkireissun suurin anti lienee ollut tutustuminen yliopiston lintutieteilijöihin.
Haminalahti jäi Karppasen kotikyläksi Ferdinandin kuoltua vuonna 1906. Omaan mökkiin hän oli muuttanut jo vuonna 1904. Seurasi vuosikymmenien rikas elämä: perheellistyminen (Matti oli naimisissa kahdesti, ja hänelle syntyi kolme tytärtä), metsästys- ja tutkimusmatkat, toiminta Kuopion luonnontieteellisen museon preparaattorina ja ennen kaikkea maalaaminen. Uskollisuus Ferdinandin opetuksille näkyy maalausten ja etenkin piirustuksien tarkkuutena ja luonto- ja taideharrastuksen tieteellisyytenä, yksityiskohtaisten havaintojen tekemisenä. Sukupolveni kuopiolaisille jäivät mieleen Karppasen luonnontieteelliseen museoon laatimat upeat diodraamat, joissa eläinmaailma oli sijoitettu luontaiseen ympäristöönsä.
Projekti, joka kirjaimellisesti vei Matti Karppasen maailmankartalle, oli oman, nykyisin rauhoitetun saaren rakentaminen Haminalahden rannalle. Tokko hankkeelle aikoinaan ympäristölupia haettiin – vuan haetannooko tuo mittään?
Matille huomautettiin kerran, että saareen raahattuja kiviä voisi käyttää kylätienkin kunnostukseen. ”Minä en ole koskaan tehnyt hyödyllistä työtä enkä tee nytkään” oli elämäntaiteilijan vastaus.
Matti Karppanen kuoli vuonna 1953, ja minulla on hänestä vain toisen käden muistitietoja. Tädilläni oli pieni Karppasen lintutyö. Tätini oli kysynyt taulun hintaa ja saanut vastaukseksi; ”Ferdinand von Wright sanoi minulle, ettei taulua ikinä pidä myydä halvalla – mutta sen voi aina antaa ilmaiseksi”. Tuo taiteilijaeläkettä nauttivan, perheettömän poikamiehen neuvo on saattanut käydä Matille turhankin kalliiksi.
Isäni rakensi 40-luvun lopussa aamuöiden tunteina perheemme kesämökkiä niistä kierrätysmateriaaleista, joita sodan jälkeen oli saatavissa. Niinpä hänellä oli työmaallaan kasa lautoja puretusta kanalasta. Yhteen lautaan oli jäänyt kiinni maatiaiskanan korea höyhen.
Eräänä aamuna Matti Karppanen souti saareen. ”Tulin kahtomaan, mittee rakennat. Ettet sano, että oon ylypee” kuului Matin tervehdys. Samassa Matin terävä silmä äkkäsi höyhenen, ja kärppänä hän syöksyi lautakasalle poimimaan sen hyppysiinsä. Sekunnin tarkastelun jälkeen kuului pettynyt tuhahdus: ”kotikana”.
Matti Karppanen tunsi linnut!
Kirjoittaja on elintarvikebiotekniikan emeritusprofessori Itä-Suomen yliopistosta ja varavaltuutettu (vihr.) Kuopion kaupunginvaltuustossa.