”Rehellisyys maan perii” opitaan jo äidinmaidossa. Suomalainen ei retostele itsestään, vaan mieluummin kuuntelee lajitoveria ja vähättelee omia tekemisiään. Tosin ulkomaan elävät osoittavat tunteensa turhankin rehellisesti. Näin härmäläisen näkökulmasta turha pussailu ja halailu on parempi säästää kuitenkin häihin ja hautajaisiin.
Rehellisyyden ihanteet löytyvät muun muassa historiallisesti voimakkaan evankelisluterilaisen kirkon vaikutuksesta, joka nosti rehellisyyden arvoonsa. Suomalaisten rehellisyyttä tukee esimerkiksi Reader´s Digest -lehden lompakkovertailu.
Julkaisu tiputti kaupunkeihin 12 kukkaroa yhteystietoinen. Suomessa onnellisen omistajansa löysi 11 eli Suomi sijoittautui vertailussa ykköseksi.
Viime aikoina olen miettinyt, mitä tarkoittaa rehellisyys maan perii. Joskus sanotaan, että Suomi on maa, jossa vaietaan kahdella kielellä. Masennuksesta kärsii elonsa aikana joka viides suomalainen. Kun aviopuolisot eivät kykene keskustelemaan ihmisten lailla, seurauksena on, että puolet avioliitoista ajautuu haaksirikkoon.
Varhaiseen keski-ikään seurasin urheilua silmät kiiluen. Lahden dopingskandaali muutti kaiken ja rikkoi uskon puhtaisiin karpaaseihin. Karmeita selityksiä selityksen perään.
Hiihtäjä katkaisi yllättäen sauvansa ja huoltajia ei ollut mailla ei halmeilla tyrkyttämässä uutta porkkaa. Tätä roskaa syötettiin ympäri maailmaa.
Mikäpä minä olen heittämään ensimmäistä kiveä. Valkoisia valheita jakelen viljalti, mikä kuuluu normaaliin taviksen käyttäytymiseen. Jos työkaverini näyttää ylpeänä uutta hattua, tuskin kannattaa kailottaa, että moisia kukkaruukkuja saa kirpputorilta muutamalla eurolla.
Jos ymmärrät kaeken, ootvarmasti käsittänä viärin.
Rupattelu vaatii kuuntelua, osallistumista ja toisten huomioimista. Monissa kulttuureissa suoraan puhumista pidetään suurena hölmöytenä. Vaikka suoruudella on ansionsa, läpirehellisyys on röyhkeyttä.
Digitalisaation väitetään helpottavan ihmisten elämää. Vähän epäilen tätä. Tuntuu sille, että elämäni menee jonotukseen: pankkiautomaatille, ilmaisia ämpäreitä, julkiselle hammaslääkärille ja kaiken maailman virastoihin.
Uutisissa on kerrottu nuorison jonottaneen pop-tähden Lady Gagan keikalle vuorokauden. Tämä ei minua paljon lohduta.
Tietotekniikka suitsutti hunajaisen lupauksen vapaudesta ja laiskottelusta. Harhaa. Tuki- ja liikuntaelinoireet ja varsinkin selkäsairaudet ovat suuri kansanterveydellinen ongelma Suomessa. Lasten naputtelu älylaitteilla alkaa ennen kuin piltti osaa A-kirjainta.
Tietotekniikan helppoudesta minäkin sain tuta. Soitin yhdelle palveluntarjoajalle ja siinä hommassa käämit kärähtivät. Tietenkin toisessa päässä oli koneääni, joka pyytää painamaan ykköstä, kakkosta, kolmosta ja nelosta.
Kun tämä rumba on saatu viimein päätökseen, kone ilmoittaa että jonotusaika on maksuton. Samalla alkaa soimaan klassinen musiikki.
Tilanne on hullunkurinen. Aamulla kahdeksan aikaan ei tule ensimmäisenä mieleen kuunnella Ludwig van Beethovenin pianosonaatteja. Kaipaan siinä tilanteessa palvelua, en kulttuurielämyksiä.
Samanlaisia valkoisia valheita saan huonekalukaupoissa. Aina kun kuulen myyjältä, että hylly on helppo koota, poistan varmistimen. Näinhän se menee, kun emäntä huomaa kauniin piirongin, joka sopisi sisustukseen kuin nenä päähän.
Todellisuus on sitä, että istun lautakasan ja mutterien keskellä. Epätoivoisesti yritän lukea ohjeita, joiden tulkitsemiseen pitäisi vähintään olla insinööri.
Savolaiset ovat perineet geeneissä taitavan keskustelutaidon. Soljuvaa puhetta on luonnehdittu arkirunoudeksi.
Sananparissa on tervettä tekopyhyyttä: jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittänä viärin.
Toisenlaisiakin näkemyksiä on. Savolainen venkoilu nostaa kielen uudelle tasolle. Vanha klisee muistuttaa, kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.
Savon murteesta on myös sanottu, ettei se ole kieli vaan tapa sabotoida sivistynyttä keskustelua.
Kirjoittaja on tiedotusenkeli ja tietokirjailija.