”Ihmiset eivät arvosta tylsyyttä niin paljon kuin pitäisi. Tylsä arki, joka ei koskaan muutu, on siunauksista suurin.”
Siinä ehkä viisain lausahdus, mitä hetkeen on ilmoille päästetty. Tuon huoneentauluksikin sopivan sitaatin sanoi mediapersoona Sointu Borgin veljenä tunnettu Topi Borg.
Paljon on puhuttu siitä ettei nykyihminen kestä tylsyyttä. Kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala on kirjoittanut aiheesta kirjankin (Tylsyyden ylistys) ja tietää, että ihminen on ”kärsinyt” tylsistymisestä aina. Muutosta on se, että nykyihmisellä on aivan toisenlaiset työkalut paeta tapahtumattomuutta elämässään kuin aiemmilla sukupolvilla. Ennen pitkällä bussimatkalla piti lukea kirjaa tai tuijotella maisemia ikkunasta. Siinä samalla pohdittiin mielessä syntyjä syviä tai sitten ei. Nyt tuon matkan voi käyttää someen, iltalehtiin, Netflixiin, töihin, opiskeluun, you name it.
Tehokasta ajankäyttöä? Joissakin tilanteissa kyllä. Hyväksi aivoille? Ei ainakaan joka kerta.
Topi sanoo, että tylsä arki, joka ei koskaan muutu, on siunauksista suurin. Saman kaavan toistaminen ei sovi kaikille. Jos ajatusta katsoo toisesta kulmasta, voi kuitenkin nähdä sen hienouden. Tylsä arki = turvallinen arki. Esimerkiksi rahahuolissa rypevällä tai väkivallan keskellä elävällä ei varmasti ole tylsää.
Normaaliin ihmiseloon kuuluu enimmäkseen aika tylsiä hetkiä. Mennään töihin, käydään kaupassa, siivotaan, pestään hampaat, maksetaan laskuja, laitetaan ruokaa, seistään kassajonossa.
Onhan se kivaa kun on kivaa. Elämän oikea anti ei ole kuitenkaan pohjamudissa räpiköidessä tai yläilmoissa liidellessä, sillä ne ovat lopulta vain hetkellisiä jaksoja. Jos yritämme jatkuvasti täyttää arkemme ja mielemme vaihtuvalla ohjelmalla, tukimme aivomme.
Hakala sanoo kirjassaan: Ikävystyminen kun on tie itsensä tutkimiseen, kasvokkain oloon itsensä kanssa; tylsyys on luovuuden alku. Kirjailijan mukaan nykyihminen tuntee itsensä vain hyvin pintapuolisesti, koska hän ei anna omille ajatuksilleen aikaa tulla kuulluksi. Tutkimuksissakin tylsyys on yhdistetty vahvasti luovuuteen. Uudet ideat tarvitsevat ”luuhailua”, eli esimerkiksi monotonista tylsää tekemistä kuten tiskaamista ilman äänikirjaa tai podcastia tai junamatkaa vain ikkunasta ulos katsellen. Tylsistyessä saattaa oivaltaa myös itsestään jotain uutta.
Hyggeily eli lupa hengata pieruverkkareissa kotona tuli muotiin parisen vuotta sitten. Voisiko tapahtumattomuudestakin tulla trendikästä? Sen voisi nimetä vaikka Tylseilyksi, mutta siitä ei saisi somettaa, koska silloin se ei ole enää Tylseilyä.
Kirjoittaja on Viikkosavon toimittaja.