Kevät on leiskauttanut säästökuuriuutisia kuopiolaisille. Jos talouden tasapainotuksen leikkuri iskee maaseudun kouluihin ja laittaa ovia säppiin, lasten koulumatkat pitenevät. Jalan tai polkupyörällä ei enää pääse.
Aloitin koulutaipaleeni 1980-luvun alussa. Lähin koulu olisi sijainnut Jännevirran vanhan sillan tuntumassa, noin kuuden kilometrin päässä kotoani, mutta Siilijärven kunnan kouluun, koulupiirirajan taakse ei Kuopion maaseudun lapsella ollut asiaa. Niinpä ensimmäiset kouluvuoteni taksi kuljetti minut Ranta-Toivalasta Päivärannan-Puijonsarven kouluun yli 15 kilometrin matkan. Myöhemmin taivalsin ensin kotoa bussipysäkille jalan, polkupyörällä, auton tai traktorin kyydissä noin 2,5 kilometriä. Siitä matka jatkui linja-autolla Päivärannan rampille, josta kipittelin muutaman sata metriä kouluun.
Menomatka menetteli, mutta paluumatkalla jouduin välillä odottamaan koululla, kaverin tai ukin luona tai huoltoasemalla tunnin, kahden ajan kyytiä kotiin. Kerralla kun kuljetettiin tietenkin useampi lapsi ja koulupäivän loppumisajat vaihtelivat. Toisinaan seisoskelin harmaalla rampilla ja laskin ohikulkevia ajoneuvoja aikani kuluksi. Ei ollut kännykkää, jota räplätä. Minuutit matelivat ja kenkien kärjet kuluivat asfalttia kopsutellessa. Vuosien saatossa tutuiksi tulleet kuljettajat olivat kuitenkin kivoja.
Pakko ja myös noloa on tunnustaa, että vielä nykyäänkin välttelen bussilla kulkemista. Aikuisiällä olen nauttinut oman auton tuomasta vapauden tunteesta ja siitä, että paikalle ehtii minuuttia vaille. Mielelläni ajan kaarallani niin lähelle kohdetta kuin mahdollista, mieluiten ihan oven eteen, jos sallittua. Odottaminen on minulle edelleen myrkkyä.
Matkat kouluun ja kotiin tiesivät pitkiä päiviä, mutta ihan ihminen minusta silti kaiketi tuli, vaikka välillä väsyttikin. Sitkeyttäkin koulumatkat kasvattivat. Isoa monen sadan oppilaan koulua en koskaan kokenut ongelmaksi. Sakissa piti vain pärjätä ja saada äänensä kuuluviin. Mutta sympatiani ovat kaikkien koulukuljetusta odottavien ja pitkiä koulumatkoja taittavien lasten puolella. Tiedän tunteen, mitä on vartoa ja kulkea.
Kirjoittaja on Viikkosavon päätoimittaja.