Kuopion matkustajasatama ympäristöineen Itkonniemeltä Väinölänniemelle alkaa olla hienossa kunnossa. Maisema on ehjä Itkonniemen loppuun rakentamisen jälkeen. Mutta miten tähän on tultu? Vielä 1980-luvulla se oli sekava varasto-, korjaamo- ja toimistorakennusten alue.
Matkustajasataman runkona aikoinaan oli Kallaveteen pistävä kapea Tuhkaniemi, jolla sijaitsi entinen tullikamari. Rantaviiva oli Satamakadun ja pohjoisempana Maaherrankadun seudulla. Aluetta alettiin täyttää samoin kuin tehtiin Kuopionlahden puolella. 1814 rakennettiin ensimmäinen rantalaituri ja lastaussilta. 1844 laituria vahvistettiin ja täyttötöitä tehtiin 1920-luvulle saakka.
Kaupunki sai meri- ja tapulikaupungin oikeudet 1858, kun Saimaan kanava valmistui 1856. Satama- ja vaakamestarin toimet perustettiin. Sataman kukoistus alkoi. Alueelle rakennettiin myöhemmin teollisuusrautatie varastoille.
Satama veti puoleensa kauppaa ja teollisuutta. Ranisen mylly ja viinatehdas rakennettiin jo 1800-luvulla. SOK:n, Hankkijan, OTK:n Keskon ja SMK:n suuret toimitilat rakennettiin 1930-luvun jälkeen. Meijeri sijaitsi myös sataman vieressä, maito kuljetettiin kesällä laivoilla ja talvella jääteitä pitkin.
1970-luvulla tukkukauppojen varastot siirtyivät etelään, tavarat kulkivat pyörillä moottoriteillä, osa tukuista lopetti toimintansa tai liittyivät toisiinsa. Tiloja jäi tyhjilleen: viljasiilot, isot varastot ja muut toimitilat. Kukoistavan tukkukauppa-, satama- ja teollisuus- ja varastoalueen elinkaari oli vuosisadan lopussa tiensä päässä.
Kaupunki järjesti aatekilpailun satama-alueen kaavoituksen pohjaksi. Kilpailu oli kutsukilpailu ja voittaneen työn pohjalta laadittiin asemakaava ja rakennustapaohjeet rakennuksille.
Veneilyä ja muita palveluja varten on tehty ja toteutettu toimintoihin pohjautuvat suunnitelmat. Viimeisin asemakaava on Itkonniemen tehdasalueelle valmistumassa.
Tulos on nyt näkyvissä. Entinen sekava maisema on muuttunut toiminnallisesti ja maisemallisesti. Matkustajasatama on torin ohella kesäisin tapahtumien keskus ja matkailunähtävyys ja vetovoimatekijä.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija.