Päälle puhumista

Torstaina vietetään Eurooppa-päivää, joka tunnetaan nimellä Schumanin julistus. Päivää pidetään ensimmäisenä askeleena Euroopan unionin perustamiseen. Kun seurasin Ylen viimeistä puoluejohtajien tv-väittelyä, huomasin Suomen viimein omaksuneen eurooppalaisen keskustelun.

Vielä 2000-luvun alussa politiikkaa kuvailtiin tylsäksi, eikä puolueiden välillä ollut pahemmin eroja, puhuvia päitä nähtiin kyllästymiseen. Samat puolueet vuorottelivat vuosikymmenestä toiseen hallitusvastuussa.

Kerrankin jaksoin katsoa koko tv-väittelyn. Nähtiin innostusta ja päälle pälpättämistä. Muutamalta satunnaiselta kulkijalta kysyin, olivatko kanssaäänestäjät yhtä haltioituneita sanasodasta. Veljet eivät innostuneet pätkääkään. Mieleen hiipi vanha kalevalainen sananlasku: ”Yks tykkää tyttärestä, toinen äireestä, mutta Rasputiini tykkäs molemmista.”

Britannian parlamenttia on ollut hauska seurata. Puhemies rääkyy kurkku suorana: järjestys, järjestys. Tapana on, että parlamentaarikot huutavat toistensa päälle. Tunteet ilmaistaan intohimoisesti, oltiinpa sitten samaa tai eri mieltä.

Enkkujen parlamenttia ohjaavat kuitenkin satoja vuosia vanhat säännöt. Esimerkiksi pukeutumisessa haarniskat ovat kiellettyjä.

Suomalaisesta politiikasta on puuttunut tunteiden palo. Poliitikkojen kuuluukin olla eripuraisia, jopa sotaisella sanan säilällä. Vaihtoehtojen tarjoaminen on demokratian ydin, ei villainen hymistely.

Ajat ovat muuttuneet. Ennen vanhaan poliitikkoja haukuttiin väkevän voimalla viikonloppuna. Nyt ilkeyksiä kailotetaan sosiaalisessa mediassa. Temppu ei ole uusi. Jo antiikin aikoina poliitikot syytivät mitä kovempia loukkauksia toistensa niskaan. Nyt tunkee digi joka suunnasta. Meihin vaikutetaan koko ajan emmekä edes huomaa sitä. Sosiaalinen media uittaa poliittista julistusta, mutta myös hallinto hyödyntää näitä aparaatteja. Eilen kuuntelin YouTubesta musiikkia, lehden luin diginä ja Facebookiin suolsin viikon aikana miljoona viestiä.

En halua uskoa yhdysvaltalaista teknologiagurua Jaron Lanieria. Guru väittää, että sosiaalinen media tekee meistä surullisia, vihaisia, pelokkaita, eristyneitä ja vääristää empatiakykyämme.

Kirjoittaja on kuopiolainen tiedotusenkeli.