Reissuun lähti Jussi, kotiin palasi Jason

Jason Leskinen vaihtoi etunimensä helpottaakseen työnsaantia ulkomailla, eikä ole katunut päätöstään.

Jason kertoo, että erikoinen etunimi on hyvä jäänmurtaja ja keskustelunaloittaja. Minna Lyytinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Oletko koskaan miettinyt, miksi haluaisit itseäsi kutsuttavan, jos nimesi ei olisikaan se, jonka vanhempasi ovat sinulle valinneet? Tällaisen kysymyksen heitti ilmoille kuopiolainen Jason Leskinen kun haastattelin häntä nimenvaihdosta. Mielenkiintoinen kysymys, indeed.

Vuoteen 2013 saakka Jason tunnettiin Jussina. Nimi vaihtui virallisesti Jason Leskiseksi vuonna 2013. Syynä oli puhdas käytäntö ja töiden saannin helpottaminen. Jussi-nimi nimittäin, uskokaa tai älkää, karsi työpaikkoja ulkomailla.

– Vuonna 2010 lähdin reppureissulle Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Reissu sitten vähän venähti useampaan vuoteen. Siellä asuessani huomasin, kuinka Jussi ehkä vähän yllättäenkin, taipui huonosti paikallisten suuhun. Huomasin myös, että sain töitä huonommin kun hakemuksissa oli nimi Jussi. Aloin käyttää englannin kielistä nimeä esimerkiksi sähköpostissa, jo ennen kuin virallisesti vaihdoin sen.

Vuonna 2013 Jason tuli käymään Suomessa töiden takia ja samalla reissulla vaihtui nimi. Mies kertoo, että hän oli miettinyt uudeksi nimekseen muutamia eri vaihtoehtoja ja kyseli lähipiiriltään, mikä kuulostaisi eniten häneltä. Tavoite oli, että uusi nimi sekä tuntuu omalta että sopii niin suomalaisen kuin ulkomaalaisenkin suuhun.

– Toki kysyin myös vanhemmiltani luvan, ja heille asia oli ihan ok. 99 prosenttia lähipiiristä oli Jasonin kannalla ja se tuntui itsellekin omimmalle. Lähipiiri myös otti nimenvaihdon hyvin. Nimen pitää olla omaa persoonaa kuvaava ja pitää nähdä itsensä siinä.

Prosessina nimenvaihto ei ollut monimutkainen. Netissä piti täyttää lomake ja päätös hyväksymisestä tuli 1–2 kuukaudessa. Isoin työ oli vaihtaa nimi ajokortteihin, passiin ja erilaisiin palveluihin kuten lehtitilauksiin ja muualle. Jason sanoo, että kun nimi oli virallisesti vaihtunut, fiilikset olivat hyvät.

Lähdin reissuun Jussina, mutta palasin Jasonina.

– Olihan se tavallaan aika siistiä. Ja muuttihan se alkuun fiilistä kun vaikka esitteli itsensä ihmisille. Vanhemmathan antavat lapselle heille mieluisen nimen, mutta kokeeko lapsi itse nimen omakseen, on eri asia.

Perheenjäsenet ja pitkäaikaiset kaverit kutsuvat Jasonia edelleen Jussiksi eikä se haittaa häntä. Jason sanoo, että kutsumanimi riippuu siitä onko hän tutustunut henkilöön ennen vai jälkeen vuoden 2013.

– Vuoden 2013 jälkeen minuun tutustuneet kutsuvat minua tietenkin Jasoniksi.

Jasonilla ei ole käynyt hetkeäkään mielessä, että hän ottaisi entisen nimensä takaisin. Hän kokee, että 2010-luvun alussa tehty matka muutti häntä paljon ihmisenä ja siksi uusi nimikin on sopivampi kuin entinen, vaikkei Jussissakaan vikaa ollut.

– Lähdin reissuun Jussina, mutta palasin Jasonina. Ja vaikkei se nimestä kiinni ole, niin toisaalta nimenvaihto on konkreettinen keino kertoa, kuinka matka voi muuttaa ihmistä.

Ulkomaalaisesta nimestä ei ole koskaan ollut Jasonille haittaa. Ei edes, vaikka hän on jo muutaman vuoden työskennellyt Suomessa erilaisia valokuvapalveluja tarjoavana yrittäjänä. Nimi on pikemminkin plussaa.

– Tykkään käyttää etunimeäni. Se toimii monessa tilanteessa erittäin hyvänä jäänmurtajana. Sillä saa keskustelun käyntiin. Ja koska olen tehnyt töitä myös ulkomaille, niin nimi luonnollisesti toimii siinä erittäin hyvin. Ainut huono puoli toisinaan on nimen harvinaisuus, eli se löytyy Google-haulla vähän turhankin helposti.

Kuka

Jason Leskinen

Kuopiolainen erilaisia valokuva- ja valokuvaelämyspalveluja tarjoava yrittäjä.

Vaihtoi etunimensä Jussista Jasoniksi vuonna 2013, oltuaan vuosia ulkomailla.

Keskustelu