Vuosia väkivaltaisessa suhteessa elänyt Minna: ”Hän tuskin päästää irti ennen kuin löytää uuden”

Minnan mies sekä pahoinpiteli että raiskasi hänet. Vuosien henkinen väkivalta oli silti kaikkein pahinta.

Perheväkivaltaa on ollut kautta aikain, mutta korona-aikana se on lisääntynyt ihmisten ollessa enemmän kotona. Arkisto/Johanna Erjonsalo
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Alku tällä tarinalla on satukirjamainen. Minna (nimi muutettu haastateltavan ja asianomaisten yksityisyyden suojaamiseksi) tutustuu mieheen. Mies on hauska, hurmaava ja valloittava. Oikea seuramies, joka nauttii huomiosta. Turvallisen tuntuinen ja ihmisten kanssa toimeentuleva. Suorastaan unelma. Rakkaus roihahtaa parisuhteissa varovaisen Minnan sydämessä nopeasti. Ei ollut merkkejä siitä, että mies tulevina vuosina musertaisi Minnan niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Pari alkoi elää uusioperhearkea Minnan kahden lapsen kanssa. Hälytyskellot eivät soineet, vaikka mies ”kehuskeli” Minnan sukulaisen luona ruokapöydässä, kuinka oli edellisessä suhteessaan pettänyt kahdesti ja kuinka se oli ollut paras ratkaisu koskaan. Suorasukaisuus tuntui silloin enemmänkin yltiömäiseltä rehellisyydeltä.

– En nähnyt tarinassa rehvastelua, toisin kuin sukulaiseni ja miten sairasta se onkaan nyt jälkikäteen ajateltuna. Ajattelin silloin, että se on hienoa, kun ihminen on noin rehellinen menneisyydestään.

Jo aika alussa Minna huomasi, että vaikka mies halusi olla osa ”perhepakettia” hänellä oli täysin oma elämä, jonka jälkeisen ajan Minna lapsineen sai, jos sai. Jos Minna huomautti asiasta, mies sanoi hänen olevan huomionkipeä. Miehen todellinen luonne paljastui kuitenkin vasta, kun Minna tuli raskaaksi 2012.

– Mies huomasi, että hän voi raskauteeni vedoten hallita mun tekemisiä ja oma piiri alkoi kaventua. Hän alkoi puhua, että kannattaako minun tehdä sitä ja tätä ja olla tiettyjen ystävien kanssa, kun olen raskaana. Ja voi sanoa ihan suoraan, että minun oma elämäni loppui siihen, kun lapset syntyivät, koska sen jälkeen mies vetosi kaikessa lapsiin ja kuinka lapsen on aina paras olla äidin kanssa.

Minnan kertoman mukaan vuosien yhdessäolon aikana mies alisti, syyllisti ja kontrolloi puolisoaan jatkuvasti. Mies muun muassa piilotti auton avaimet, pankkikortit, hallitsi puolisonsa menoja ja puhumisia sekä ystäväpiiriä. Jos autosta puhkesi rengas tai ruoka oli pahaa, se oli Minnan vika. Hän myös tarttui Minnaan kovaotteisesti useita kertoja, pahoinpiteli sekä raiskasi tämän kerran. Välillä Minna yritti erota, mutta silloin miehen käytös muuttui samanlaiseksi kuin suhteen alussa ja hän hurmasi Minnan takaisin.

Hän nollasi minut ihan täysin.

– Kerran hän tönäisi minut illanvieton aikana kumoon. Olin polvillani maassa, kun hän uhkasi lyödä minua viinipullolla päähän. Silloin huusin hänelle, että lyö vaan, pääsenpähän helpommalla, että ei tämä ole elämää. Tilanteet kärjistyivät erityisesti silloin, kun mies oli humalassa.

Fyysisistä teoista raiskaus oli Minnalle pahin ja nöyryyttävin. Mies tuli aamuviideltä humalassa kotiin, kun Minna ja perhevieraat olivat nukkumassa. Mies nappasi sinisen pillerin, ja sanoi, että nyt harrastetaan hänen haaveilemaansa perseseksiä ja, että Minna tulee nauttimaan siitä.

– Hän konkreettisesti otti minut. Sitä kesti puolitoista tuntia ja se sattui niin paljon. En silti uskaltanut huutaa, koska minua hävetti niin paljon ajatus, että joku sukulainen tulisi huoneeseen kun hän siinä jyystää minua.

kaikki eskaloitui vajaa pari vuotta sitten, kun mies tuli eräänä aamuyönä humalassa kotiin. Hän kampesi makuuhuoneeseen, veti nukkuvan Minnan takaraivosta lattialle ja nakkasi hänet takaovesta terassin läpi ulos, koska oli päättänyt, että vaimon koti on tästä lähtien jossain muualla. Minnalla oli jalassaan pelkät pikkuhousut ja lapset nukkuivat sisällä.

– Hän jätti minut ulos ja lukitsi ovet. Minulla ei ollut muuta mielessä kuin, että entäs jos hän tekee lapsille jotain. Löysin vara-avaimen, kuuntelin, että mies on ehkä sammunut ja hiivin sisälle sohvalle nukkumaan. Eipä ollut. Hän tuli olkkariin ja alkoi viskellä minua taas. Mies kaatoi minut kivilattiaan, piti jonkin aikaa polvea kurkullani ja otsallani. En saanut henkeä. Silloin pieni poikamme heräsi ja huusi isälleen.

Lyö vaan. pääsenpähän helpommalla.

Mies nousi Minnan päältä. Minna haki pojan syliin ja lohdutti. Vielä kerran mies nappasi Minnan selälleen lattialle, poika sylissä. Onneksi poikaan ei sattunut. Lopulta mies hellitti ja meni suihkuun, harjasi hampaat ja meni nukkumaan.

– En saanut sanottua paljonkaan hätäkeskuksen virkailijalle, mutta hän osasi hyvin lukea asioita rivien välistä.

Poliisit tulivat, mutta koska mies oli nukkumassa häntä ei viety pois. Tilanteesta kuitenkin tehtiin lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Mies sai myöhemmin tuomion ja Minna etsi perheelle uuden kodin. Akuuteimmasta tilanteesta on päästy pois, mutta mies pitää häntä yhä vahvasti otteessaan, koska parilla on kaksi yhteistä lasta.

– Mies näkee lapsia säännöllisesti, mutta kertoo tapaavansa heitä todellisuutta enemmän. Hänelle on tärkeää pitää ”hyvän tyypin” mainetta yllä. Hän on seurannut minua, utsii lapsilta ja sukulaisilta elämästäni, laittaa härskejä viestejä, soittaa ilkeitä puheluita sekä syyllistää minua edelleen jos lapset ovat hoidossa. Hän tuskin päästää minusta irti ennen kuin löytää uuden.

Minna haluaa puhua, koska hänestä näistä tapauksista vaietaan yhä liikaa ja ajatellaan, että uhri on yhtälailla syyllinen. Hän teki aiheesta ulostulon sosiaalisessa mediassa ja sai sen jälkeen 10 yhteydenottoa tuttavapiirissä olevilta naisilta, jotka ovat kokeneet tai parhaillaan kokevat samaa. Hän sanoo, että kun itsetuntoa muserretaan päivittäin pienillä teoilla ja sanoilla vuosien ajan, alkaa lopulta uskoa, että vika todella on vain itsessä eikä tilanteesta välttämättä osaa tai uskalla lähteä.

– Fyysiset teot olivat kamalia, mutta pahinta oli henkinen väkivalta. Minä en vuosiin saanut olla oma itseni. Minulla ei olisi saanut olla ajatuksia tai mielipiteitä. Hän nollasi minut ihan täysin. Olen puhunut asioista paljon, mutta menee varmasti pitkään ennen kun toivun tästä ja löydän itseni taas. Haluan iskostaa myös muille, ettei tuollainen ole oikein.

Kommentti Inka Matilainen

Vaikeaakaan ihmistä ei saa lyödä

Suomi on kotiväkivallan ykkösmaita ja perheväkivalta on vain lisääntynyt korona-aikana. Kotona saatu turpasauna harvoin kirjaantuu terveydenhuollon tietoihin. Huonon kirjaamisen syitä ei suoraan tiedetä, mutta maassamme on olemassa vahva toisen yksityisasioihin puuttumattomuuden kulttuuri.

Erityisesti toisten parisuhde on sellainen, johon ei pidä ulkopuolisen mennä väliin sanomahan. Saatamme todistaa vieressä henkistä väkivaltaa kuten haukkumista ja alistamista, mutta emme puutu, koska se ei kuulu meille.

Haastattelussa Minna sanoi, että ”hänkin osaa olla vaikea ihminen”. Tämä sama on luettavissa useista lehtijutuista, joissa esimerkiksi mies on surmannut puolisonsa kotona. ”Miehestä ei olisi koskaan uskonut, vaimo osasi kyllä olla temperamenttinen”. Ei kouluväkivaltauutisissa oteta kommentteja opettajilta, että kiusaajat olivat tunnettu mukavina luokkakavereina ja hakattu lapsi oli ”vaikea ja temperamenttinen”.

Tällaisella puheella määrittelemme, millainen väkivalta on ”sallittua” ja millainen ei.

Kenenkään ei kuulu saada osakseen henkistä tai fyysistä väkivaltaa, kiusaa tai pilkkaa vain siksi, että on ”vaikea ihminen”, joka on subjektiivinen käsite. Uhrien syyllistämisen on aika loppua.

Keskustelu