Kommentti: Kuopiossa riehuu aatteellinen koulusota

Kohta kai pitää järjestää koulukuljetuksia kanta-kaupungista liitoskuntiin.

Kalevalan koulu Linnanpellolta lakkautettiin, vaikka keskustan koulut ovat ääriään myöten täynnä. Liitosalueilla oppilasmäärät laskevat. Silti kouluverkostolla politikoidaan. Akseli Muraja
Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Kuopiossa on menossa aatteellinen koulusota. Vastakkain ovat kaupunki- ja maaseutupolitiikka. Jakolinjat näkyvät kysymyksessä, rakennetaanko Kemppaanmäen homeisen koulun tilalle ja alle 30 oppilaalle uusi koulu Syvänniemeen. Lautakunnan ja hallituksen äänestyksissä keskusta, perussuomalaiset, vihreät ja vasemmisto ajavat uutta koulua. Demarit ja kokoomus siirtäisivät vähäiset oppilaat olemassa oleviin Karttulan kouluihin.

Valtuuston varapuheenjohtaja Tuula Väätäinen on demarileirissä outo poikkeus. Kun näin hänen mielipidekirjoituksensa maaseutupalveluista (SS 13.10), luulin, että teksti oli peräisin jonkun keskustalaisen mullantuoksuisesta kynästä.

Väätäinen vaatii Karttulaan uutta koulua, toisin kuin hänen demaritoverinsa. Väätäinen pysyy jälleen uskollisesti ”keskustalaisessa linjassaan”. Ollessaan valtuutettuna Siilinjärvellä hän vastusti kuntaliitosselvityksiä Kuopion kanssa, toisin kuin Kuopion demarit. Ja onhan toki kansanedustajalla hyvät perusteet poiketa puolueensa valtavirrasta. Väätäinen sattuu asumaan Karttulassa ja myös monet hänen äänestäjistään.

Mielipidepalstoja hallitsevat kyläkeskusutopiat ja kuntavaalien läheisyydestä poikivat nimettömät kommentit. Aikooko esimerkiksi vihreät profiloitua valtuustossa keskustalaiseen maaseutu first -aatteeseen vai kaupunkipolitiikkaan? Kaupunginhallituksessa pitkä vihreä mies Harri Auvinen rakentaisi Syvänniemelle uuden koulun. Vaikuttavatko Hiltulanlahdessa asustelleen tohtori Auvisen analyysiin enemmän kotinurkkien äänestäjien toiveet kuin koko kaupungin etu?

Entä miksi vasemmisto rakentaisi uuden koulun? Ei siihen muuta syytä tarvita kuin se, että vasemmistohan tarjoaa aina kaikkea kivaa toisten eli yrittäjien rahoilla. Vasemmistoa kiinnostaa aina rahan jakaminen, ei se, miten rahaa tienataan.

Liitoskuntien kohtalo olisi vielä karumpi, jos ne olisivat itsenäisinä. Kysykää vaikka Kiuruveden kunnanisiltä, miten on pakko toimia, kun talous on pakkasella. Koko sana ”liitoskunta” on propagandaa, jolla voi lypsää kohtuuttomia etuja.

Jos edetään maaseutupolitiikan ehdoilla, kohta kai lapsia roudataan kantakaupungista busseilla kyläkouluihin. Mikään virus ei käännä muuttoliikkeen päävirtoja maaseudun hyväksi. Median sankaritarinat siitä, miten joku kokee suurkaupungissa herätyksen ja muuttaa Sonkajärvelle, johtavat harhaan. Tilastojen mukaan tammi-elokuussa kuntien välisestä muutosta 90 prosenttia ohjautui kaupunkimaisiin kuntiin.

Poliittisen soten väestötilastoja vähättelevä logiikka horjuu yhtä pahasti kuin aatteellisessa kouluverkostosodassa. Palvelujen tarpeen maantiede murtaa väkisin keinotekoisen maakuntajaon. Emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen mukaan 22 hyvinvointialueen poliittinen jako hajoaa jo lääketieteen kehitykseen.

– Lääketieteellinen kehitys vaatii sotealueelta osaajia ja osaamista. Pienten alueiden on pakko tukeutua suuriin alueisiin. Täyden palvelun sairaala vaatii vähintään 250 000 asukkaan väestöpohjan. Se on kuin luonnonlaki, jolle politiikka ei voi mitään. Uuden soten valmistelu käynnistyy heti, kun tämä nykyinen poliittinen sote saadaan maaliin, väittää Ryynänen.

Kirjoittaja on kuopiolainen vapaa toimittaja.

Keskustelu