Puolison työn perässä ympäri maailmaa

Viikkosavo kysyi Heidi Kiiskiseltä, millaista on arki jääkiekkoilijan puolisona.

Oliver, Heidi ja Tuomas Kiiskinen asuvat tällä hetkellä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa Skellefteåssa, jonne satoi ensilumi sunnuntai-iltana. Heidi Kiiskinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

H eidi Kiiskinen vastaa puhelimeen kotonaan Ruotsin Skellefteåssa. Skellefteå on Kiiskisten perheen eli Heidin lisäksi Tuomas ja Oliver Kiiskisen koti ainakin ensi vuoden maaliskuuhun saakka. Ainakin sinne asti Tuomaksella on sopimus pääsarjatason jääkiekkojoukkue Skellefteå AIK:n kanssa. Jatkuuko elämä sen jälkeen Ruotsissa vai jossain muualla, sen näyttää ensi kevät.

Viimeiset kuusi kautta Tuomas Kiiskinen on pelannut Ruotsissa. Aikaisemmin Växjö Lakersissa ja välissä lyhyen pyrähdyksen SaiPassa. Ruotsi ei siis ole enää perheelle mitenkään eksoottinen. Ovathan he siis käytännössä asuneet maassa vuodesta 2014 lähtien. Pariskunta on ollut yhdessä 12 vuotta ja melkein suhteen alkuajoista lähtien Tuomaksen työ eli jääkiekko on kuljettanut paria ympäri maailmaa. Siksi Viikkosavo kysyikin Heidiltä, miltä on tuntunut rakentaa omaa elämää puolison työn ehdoilla.

– Suhteen alussa ehdimme olla pari vuotta Kuopiossa. Olin juuri valmistunut ammattikoulusta ja pääsin opiskelemaan restonomiksi Savoniaan. Ehdin opiskella vuoden kun Tuomakselle tuli kutsu pelaamaan Ukrainaan. Ja tietenkin lähdin mukaan, vaikka en silloin edes täysin tiennyt, missä koko paikka oli.

Ensin Donetskissa kaikki oli ihanaa. Tunne oli samanlainen kuin pitkällä lomalla. Kaikki oli uutta ja eksoottista, mutta jonkin ajan kuluttua iski arki ja pieni shokki.

– Olin koko ikäni ollut Kuopiossa. Kouluaikaan olisin päässyt vaihtoon jenkkeihin, mutta en lähtenyt. Halusin vaihtaa kaupunkia ja kaipasin uusia kokemuksia. Aloin kuitenkin miettiä, miten saan opinnot loppuun, mutta onneksi se onnistui etänä jo silloin. Ja olihan se aikamoista muuttaa uuteen maahan ilman ketään tuttuja, läheisiä ja tukiverkkoja.

Avuksi muodostui rakas harrastus eli jalkapallo. Se on ollut Heidin apu uusien sosiaalisten kontaktien löytymiseen myöhemminkin elämässä. Opiskelukaverit hommasivat Heidin paikalliseen joukkueeseen, josta hän sai ystäviä.

Onneksi olen valinnut lajin, jota pelataan kaikkialla ja sitä kautta saa aina uusia ystäviä.

– Onneksi olen valinnut lajin, jota pelataan kaikkialla ja sitä kautta saa aina uusia ystäviä.

Pari kautta vierähti, ja vuonna 2013 Oliver ilmoitti tulostaan. Ukrainassa syttyi sota ja vaikka Tuomaksen kausi oli vielä kesken päätti Heidi lähteä Suomeen helmi-maaliskuussa 2014. Tuomas tuli myöhemmin perässä.

– Oliver on syntynyt kesällä 2014 ja kolme viikkoa ennen laskettua aikaa Tuomakselle tuli tarjous Ruotsista. Esitin toiveen, että jos lapsi kuitenkin syntyisi Suomessa ja niin kävi. Tuomas lähti 3 päivän päästä Oliverin syntymästä Ruotsiin ja me menimme kolmen viikon päästä perässä. Halusin, että perhe on yhdessä.

Vauvan myötä arki vieraassa maassa oli vielä erilaisempaa kuin ennen. Heidi kuitenkin teki heti alussa päätöksen, että vaikka asiat tapahtuvat Oliverin ehdoilla, ei hän unohda itseään. Kotiin neljän seinän sisälle olisi ollut helppo jäädä ja eristäytyä.

– Päätin, että aion edelleen harrastaa ja lapsi kulkee sitten mukana kun Tuomas on treeneissä. En halunnut hautautua kotiin ja hyvä, etten niin tehnyt.

Kiiskisten perhe on Tuomaksen uran myötä saanut nähdä paljon maailmaa. Perhe matkusteli paljon etenkin kun Oliver oli pieni ja sitä Heidi pitää ehdottomana rikkautena.

Tiettyyn paikkaan sidottuun työhön Heidi ei ole voinut sitoutua, mutta hän on rakentanut verkostoja, tehnyt erilaisia projekteja ja opiskellut. Hän on ollut ja on rakentamassa muun muassa ensi kesälle Sunset Kuopio -lentopallotapahtumaa.

– Olen tehnyt myös hyväntekeväisyyttä, sillä raha ei ole aina se, mikä ratkaisee. Se on toisaalta hyvä, että on ollut aikaa, miettiä millaisen tulevaisuuden haluaa rakentaa ja mitä tehdä isona, kun joskus palaamme Kuopioon. Uskon, että tulemme Kuopioon takaisin muutaman vuoden sisällä ja toki minua jännittää, jos en saakaan töitä. Mutta sitä varten ei auta kuin tehdä niitä omia juttuja.

Heidi muistuttaa, ettei elämä menestyvän jääkiekkoilijan perheessä ole pelkkää luksusta vaikka niin helposti kuvitellaan.

– Moni helposti ajattelee, että siellä eletään kuin pilven reunalla. Totta kai se, että saa matkustaa ja nähdä maailmaa on luksusta, mutta kyllä arki tulee vastaan kun toinen 1–1,5 viikkoa pelireissulla ja itse on yksin ilman tukiverkkoja.

Arjen tekeminen oman näköiseksi ja mielekkääksi onkin se, mikä on kannatellut Heidiä.

– Ja kyllähän tällainen elämäntyyli vaatii tietynlaisen asenteen. Tuomas on myös ollut minua kohtaan joustava ja ehdottaa, että teen vaikka jotain mukavaa ystävien kanssa silloin, kun hän on kotona.

Työnhaku ei silti ole ensimmäinen asia, johon Heidi aikoo keskittyä kun perhe joskus palaa Kuopioon. Listalla ykkösenä ovat läheiset ja sukulaiset, joita ei ole koronan vuoksi saanut nähdä käytännössä lainkaan.

– Kyllä ihan ensimmäisenä otetaan kaikki ilo irti perheestä ja isovanhemmista ihan ajan kanssa.

Keskustelu