Koomikko Teemu Vesterinen: "Arkisetkin asiat voivat saada ihmiset pois tolaltaan"

Kaikesta loukkaantumisen kulttuuri näkyy stand up -koomikoiden työssä.

Teemu Vesterinen pyrkii muistamaan asioiden mittasuhteet saadessaan negatiivista palautetta ja säännöstelee, milloin hän sitä lukee. ”Jos iso osa yleisöstä tykkää, niin ei pitäisi jäädä kiinni niihin pariin huonoon kommenttiin.” Aija Pirinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Viime vuosina yleistä keskustelukulttuuria on leimannut vahvasti loukkaantuminen ja mielensä pahoittaminen. Yhä useampi on tullut varovaisemmaksi esimerkiksi omissa somejulkaisuissaan, koska yksikin virhe voi johtaa hyvinkin massiiviseen julkiseen lynkkaukseen, joka voi johtaa jopa täysin yksityisen ihmisen potkuihin. Samalla myös esimerkiksi elokuvia poistetaan tai muutellaan, niissä olevien nykypäivänä vanhentuneiden ja loukkaavaksi koettavien sisältöjen vuoksi.

Miten aika on vaikuttanut stand up -koomikoihin, joiden tehtävä on kuitenkin saada yleisö nauramaan ja ehkä myös kyseenalaistaa vallalla olevia ilmiöitä? Kysyimme kuopiolaiselta koomikolta, Teemu Vesteriseltä, onko hänen komiikkansa pahoittanut jonkun mielen ja mille saa nykyään nauraa? Vai saako millekään.

Heti alkuun käy ilmi, että tulehdusherkkä aika näkyy stand up -koomikon työssä. Vesterinen kertoo, että erityisesti Helsingissä on havaittavissa selkeä ilmapiirin muutos. Hänen mukaansa keikoilla on selvästi latautuneempi ilmapiiri, jossa ”toivotaan” koomikon tekevän virheen.

– En ole ainoa, joka näin ajattelee. Esimerkiksi kun viimeksi olin siellä, käytin lavalla sanan ”neekeri”. Myöhemmin tuli valitus, että koomikko käytti sanaa ”neekeri”, mutta ei oltu kerrottu, missä kontekstissa sitä käytin. Käytin sitä nimenomaan kertoessani, kuinka en käytä vitsaillessani sanaa ”neekeri”. Se, että sanoo jonkun sanan ääneen saa jotkut ihmiset aktivoitumaan, vaikka ei se sana mihinkään häviä, vaan merkitys on sillä, kuka sitä käyttää ja miten. Siksi pitää olla tarkkana, kenen henkilökohtaisia reklamaatioita kuuntelee.

Vesterinen ymmärtää, että nyt kovasti yritetään määritellä uudestaan asioita, mitkä ovat ok ja mitkä eivät. Samaan aikaan hän kuitenkin kokee tarvetta kyseenalaistaa myös sen.

– Ymmärrän muutoksen tarpeen, mutta samalla minun tekee mieli myös haastaa se. Tekee mieli härnätä vaikka en olekaan härnännyt. Some on tässäkin mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Siellä roiskuu aina reunan yli.

Pitää olla tarkkana kenen henkilökohtaisia reklamaatioita kuuntelee.

Mielensä pahoittamista on aina ollut ja koomikoiden vitseistä suututtu ennenkin. Vesterisen mielestä suurin muutos on juurikin some, jonka myötä loukkaantumisen mittasuhteet ovat myös muuttuneet.

– Kestosuosikki on, että kiroilua ja alapääjuttuja ei saisi olla. Ennen oman mielipiteen sai julkisesti esiin tuurilla jossain lehdessä ja siihen piti nähdä vaivaa. Nykyään kaikki voivat julkaista ajatuksiaan ja mikä sitten lopulta on se totuus. Moni koomikkokin on lähtenyt ”tunnustamaan väriä”, mutta itse ajattelen, että kaikkia asioita pitäisi katsoa ulkopuolelta ja pystyä kuittailemaan kaikelle.

Vesterinen ajatteleekin, että kaikelle pitäisi pystyä nauramaan, koska huumori voi olla joskus ainut keino puhua vaikeista asioista. Tärkeintä on tilannetaju. Tosin urallaan koomikko on huomannut, että joskus todella arkisetkin asiat voivat saada ihmiset pois tolaltaan.

– Se riippuu myös, missä mielentilassa vastaanottaja on. Aikoinaan eräs sotaveteraanijuttu tarkoitti kuulijalle, että pilkkaan suoraan hänen isoisäänsä. Itselleni älypuhelinkulttuuri ja sen huonot puolet ovat lähellä sydäntä, ja niistä vitsailu vetää yleisön monesti hiljaiseksi, koska monelle puhelin on todella tärkeä ja henkilökohtainen.

Koomikko ei ole alkanut sensuroimaan juttujaan, mutta kertoo miettivänsä entistä tarkemmin mitä lavalla kertoo.

– Koen, että minulla on myös vastuu miettiä mitä sanon. Pelkäämään ei kannata ruveta, mutta nyt kun mietin, niin pari aihealuetta on, joista en puhu ihan itsesuojelun vuoksi. Vähän varovaisemmaksi olen kyllä tullut.

Keskustelu