Amerikkaan valittiin änkyttävä presidentti - Lapsesta asti änkyttänyt Saija: ”Änkytys ei ole vika, josta pitäisi pyrkiä eroon”

Saija Kiminki on änkyttänyt lapsesta lähtien. Hän haluaa normalisoida änkytystä ja murtaa siihen liittyviä stereotypioita.

Saija Kiminki toivoo, että jonain päivänä hän pystyisi hyväksymään änkytyksen täysin osana itseään. Matka siihen on jo alkanut tämän jutun myötä. Minna Lyytinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Amerikan presidentinvaalien myötä tänä syksynä on puhuttu änkytyksestä. Aiheen on nostanut pinnalle toinen ehdokas ja vuoden vaihteessa valtaan siirtyvä Joe Biden, joka on avoimesti kertonut omasta änkytyksestään.

Änkytyksessä (dysfemia) on kyse puheen sujuvuuden häiriöstä. Änkyttävä henkilö tietää mitä haluaa sanoa, mutta ei saa sanottua asiaansa sujuvasti. Tiede ei ole pystynyt yksiselitteisesti nimeämään yhtä änkytyksen syytä tai aiheuttajaa ja siksi änkytyksestä elää vieläkin sitkeitä virheellisiä käsityksiä ja stereotypioita.

Näitä käsityksiä haluaa murtaa kuopiolainen, 23-vuotias Saija Kiminki. Saija kertoo, kuinka hänellä, kuten monella muullakin änkyttävällä, änkytys alkoi lapsena. Vanhemmat alkoivat kiinnittää huomiota Saijan puheeseen hänen ollessaan 4-vuotias ja ensimmäinen puheterapia oli viisivuotiaana. Lapsena oma änkytys ei juurikaan vaivannut Saijaa tai vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin.

– Aloin noin 10-vuotiaana pelaamaan lentopalloa. Elämä pyöri täysin koulun ja sen ympärillä. Änkyttämiselläni ei ollut varsinkaan harrastuksessa mitään merkitystä.

Muut oppilaat tekivät jonkin verran pilkkaa änkytyksestä alakoulussa. Saija kertoo, että kiusaaminen oli naureskelua ja huutelua. Hän ei kuitenkaan kokenut kiusaamista radikaalina ja apuna oli hyvä opettaja.

– Minulle naureskeltiin, jos luin ääneen. Onneksi ensimmäisillä luokilla minulla oli hyvä opettaja ja vanhemmat kävivät asiaa hänen kanssaan läpi. Hän otti minut aina ensimmäisenä tai hyvin alussa lukemaan, jotta en ehtisi jännittää. Sen lisäksi hänellä oli kilpikonnapinssi, jota hän vaivihkaa osoitti jos aloin hätäillä lukemisessa ja se tarkoitti, että pitää hidastaa ja hengittää.

 Tavallaan pyrin siihen, että en jäisi kiinni änkytyksestä.

Teini-iässä Saijan itseluottamus oli katossa ja hän päätti, ettei änkytys estä häntä opiskelemasta liikuntaneuvojaksi, johon kuului myös muiden ohjaamista. Saija pärjäsi koulussa ja ohjaustehtävissä. Parin vuoden kuluttua änkytyksen peitteleminen ja roolin vetäminen alkoi kuitenkin tuntua raskaalta.

– Minulta löytyy kyllä tarvittaessa ääntä ja mitä isommalla äänellä puhun sen vähemmän änkytän. Opin siihen rooliin, mutta se oli raskasta ja tajusin, että ehkei ala ollutkaan minun juttu. Se heikensi itsetuntoa.

Nuorena ja nykyisin Saija änkyttää enemmän läheistensä seurassa kuin vieraiden kanssa. Hän sanoo, että vieraiden ihmisten kanssa ja virallisissa tilanteissa hän ikään kuin ottaa käyttöön ”roolin”, jossa hän pyrkii selviämään hetkestä änkyttämättä.

– Tavallaan pyrin siihen, että en jäisi kiinni änkytyksestä. Läheisten seurassa taas minun ei tarvitse jännittää tai stressata, koska he tietävät änkytyksestäni. Luonnollisesti änkytys pahenee silloin, kun on todella väsynyt, stressaantunut tai jännittynyt.

Saija kertoo, että änkytyksen takia hän on aina vältellyt asioiden hoitoa soittamalla sekä isompia ihmismassoja yksin. Hän pyrkii usein kiertämään vaikeat sanat ja esimerkiksi ravintolassa haluamansa annoksen voi näyttää listalta. Hän myös vastaa usein kysymyksiin ”en tiedä”, vaikka tietäisikin vastauksen.

– Niin käy jos sana on hankala tai alan miettiä, kuinka saan sen sanottua. Kun vastaan, että en tiedä, usein takaisin kuulee ”miten niin et tiedä”. Siitä tulee olo, että ihmiset pitävät tyhmänä.

Oman nimen sanominen on ollut aina vaikeinta, ja kun Saija ei saa sitä sanottua, ihmiset ihmettelevät ja saattavat nauraa.

– Kun nimeä kysytään ja alan hiljaa änkyttää K-kirjainta, ihmiset luulevat monesti, että en kuullut kysymystä ja toistavat kysymyksen usein moneen kertaan.

”Siinä vaiheessa ihmiset nolostuvat kauheasti”

Konsonanteilla alkavat sanat ovat vaikeimpia ja M-kirjain yksi vaikeimmista. Se jää usein mumisemaan Saijan suuhun, joka on monesta hauskaa. Yleisin reaktio änkytykseen onkin nauru. Toinen on matkiminen. Kolmas on arvailu. Eli kun Saija jää puskemaan sanaa läpi, toiset yrittävät arvata, mitä hän aikoo sanoa.

– Kaikki nuo reaktiot ovat todella yleisiä, kun keskustelukumppani ei tiedä änkytyksestäni. En enää suutu tai loukkaannu siitä, kuten ennen. Nykyisin kerron, että en mahda tälle mitään ja änkytän. Siinä vaiheessa ihmiset nolostuvat kamalasti ja useimmiten pyytävät anteeksi. Ymmärrän reaktion, koska puheviat ja -tavat ovat sellaisia, joista tehdään paljon vitsiä. Silti olisi hyvä miettiä, mille on ok nauraa ja mille ei. Parhaiten minua rauhoittaa, kun saan sanoa asiani ilman välikommentteja tai ilmeilyjä.

Saija sanoo, että vaikka änkytyksen syyt ovat moninaiset, yksi vaikuttava tekijä on pintahengitys. Happi ei riitä kunnolla puheeseen ja usein erilaiset änkytyksen hallintakeinot perustuvatkin hengitykseen. Häntä kuitenkin häiritsee Bideniinkin liitetty kirjoittelu, kuinka hän on kärsinyt änkytyksestä ja päässyt siitä eroon.

– Kärsiminen on negatiivinen ilmaus. Ei tämä ole kärsimystä eikä toisaalta nautintokaan. Se on ominaisuus, joka joillakin helpottuu, mutta ei läheskään kaikilla, toisilla änkytys saattaa puhjeta myös vasta aikuisiällä. Sillä ei ole tekemistä älyn kanssa ja jokaisella se on yksilöllistä. Samat hallintakeinot eivät päde kaikille.

Änkytys ei myöskään ole piirre tai ominaisuus, josta Saijan mukaan pitäisi edes pyrkiä eroon. Sen hyväksyminen itsessä ei kuitenkaan ole helppoa.

– Olisi hienoa, jos voisi jonain päivänä sanoa olevansa sen kanssa sujut. Se päivä ei ole vielä, mutta askelia siihen suuntaan on jo otettu. Vertaistuki on myös auttanut paljon, kun huomaa, ettei ole asian kanssa yksin.

Keskustelu