”Yksinäisyys tuo kyyneleet silmiin ja ahdistaa”

Viikkosavo kysyi lukijoiden kokemuksia korona-ajasta ja yksinäisyydestä. Moni kertoo kokevansa surua ja ahdistusta.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Korona muutti rajusti suomalaisten arkea ja lisäsi monella myös yksinäisyyttä. Viikkosavo pyysi lukijoiltaan kokemuksia, kuinka korona on heidän arkeensa vaikuttanut ja ovatko he tunteneet itsensä yksinäiseksi.

Anonyymeistä vastauksista käy ilmi, että korona vaikutukset arkeen ovat olleet monella isot ja erilaiset rajoitukset ovat lisänneet yksinäisyyden tunnetta.

Vaikka osalla arki ei olekaan muuttunut suuresti, kaikista vastauksista käy ilmi, että sosiaaliset kanssakäymiset ovat vähentyneet - jopa hävinneet kokonaan. Moni kokee elämän rajoittuneen työn ja kodin ympärille.

– Muuttui että ei voi matkustaa ystävien luo. Ei voi vapaa ajalla käydä missään. Vain töissä. Elämä on rajoittunutta, kertoo yksi vastaaja.

– Vapaa-aikana salilla käymistä ja ystävien ja sukulaisten näkemistä, korona vähensi sosiaaliset kohtaamiset lähinnä pakollisiin kohtaamisiin, sanoo toinen.

– Sosiaalista kanssakäymistä on vähemmän koronan takia. Ehdin juuri muuttaa Kuopioon, ennen kuin koronapandemia alkoi. Vaikeaa tavata uusia ihmisiä, kun kaikkea toimintaa rajoitetaan ja paikkoja suljetaan. Edes tuttuja ei pahimpina korona-aikona voi pyytää kylään, kun kukaan ei uskalla liikkua ylimääräistä, kommentoi yksi.

Toisilla korona on muuttanut kaiken. Eräs vastaaja kertoo, kuinka ennen koronaa sosiaalinen elämä oli vilkasta sekä hänellä itsellään että koko perheellä. Illallisia, afterworkeja, elokuvia, kahviloita, treffejä, perhekyläilyjä ja kulttuuririentoja. Maaliskuun jälkeen ei mitään.

– Emme ole tavanneet vapaa-ajallamme ketään sitten maaliskuun. Meillä ei ole käynyt vieraita, eikä lastenhoitoapua ole enää saatavilla. Etätyön myötä myös vähäisetkin sosiaaliset kontaktit ovat jääneet. Tunnen itseni todella uupuneeksi ja yksinäiseksi. Kärsin työuupumuksesta ja olen alkanut välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita. Jo kaupassa käynti aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Korona vei mielenterveyteni.

– Asun yksin mutta olen sosiaalisesti normaalisti hyvin aktiivinen. Korona muutti kaiken. Yhdistystoiminta ensin hiljeni sitten loppui. Matkoille ei pääse, se on minulle hyvin iso juttu.

Yksinäisyyden tunne on vastaajille kivulias rangaistus, joka oireilee jopa fyysisenä kipuna ja pahimmillaan itsetuhoisina ajatuksina.

– Yksinäisyys tuo kyyneleet silmiin ja ahdistaa. Olen sosiaalinen ihminen ja kaipaan kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, lautapeli-iltoja, karaokessa käymistä. Yksinäisyys tuntuu pahimmillaan rangaistukselta, kuin kärsisin jonkun syyn takia, jota ei edes ole.

– Olen ollut totaalisessa yksinäisyydessä, kun välillä kirjastotkin oli kiinni. Kaikki harrasteryhmät lakkasivat kokoontumasta ja nyttemmin suuri osa niistä on vain näivettynyt. Se tuntuu siltä kuin olisi eristyssellissä kotonaan. Masentuu ja joskus välillä tulee halu tappaa itsensä. Keinot helpottaa yksinäisyyttä ovat yksinasujalle hyvin rajallisia, kun oikein mikään ei enää kokoonnu missään.

Pimeä vuodenaika ei ainakaan helpota vastaajien kokemusta.

– Kun yksin on jatkuvasti kotona, ja ”kuuntelee” kaikkia kipujaan, tuntuu välillä että seinät kaatuu päälle. Tämä vuodenaika ja pimeys ei ole ollut lempi vuodenaika muutenkaan. Käy kävelylenkillä, kaupassa, lukee ja katselee telkkaria, siinäpä ne tekemiset on!

– Olen kokenut totaalista yksinäisyyttä, mutta samalla alkanut kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. En uskalla enää käydä missään. Pelkään koronaa, mutta vielä enemmän välinpitämättömän ihmisen leimaa.

Viestittelyt, videopuhelut ja sosiaalisen median selailu eivät vastaajien mukaan poista yksinäisyyttä. Osa kokee jopa, että "korvikkeet" suorastaan ruokkivat tunnetta.

–  Facebookin selailu ja satunnaiset viestittelyt kavereiden kanssa eivät poista yksinäisyyttä. Kaikenlaiset "sijaistoiminnot ja korvikkeet" vain lisäävät yksinäisyyden ajattelemista.

– Kun asuu yksin, ei normaaleja kontakteja päivittäin tai edes viikoittain ole. Perheellisillä asiat on toisin. Hyvin hiljaista on ollut ja se vie mielialan hyvin alas ja ikävät ajatukset valtaavat mielen. Virtuaaliset tapaamiset eivät ole minun juttu, vaikka tietokone on hyvinkin tuttu. Kasvokkain kohtaamisia kaipaan.

Yksinäisyyttä tutkinut Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Elisa Tiilikainen sanoo, ettei vielä ole tarkkaa tietoa siitä, millä tavoin korona on muuttanut suomalaisten yksinäisyyttä, mutta eri tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että yksinäisyys on jossain määrin lisääntynyt niin yksin asuvien, perheiden kuin esimerkiksi nuorten keskuudessa.

– Osalle yksinäisyys on korona-ajan myötä koettu uusi kokemus, kun taas toiset ovat saattaneet kokea sitä jo kauan ennen koronaa. Jollekin se voi merkitä sitä, ettei pääse kotoaan pois ja pysty osallistumaan ympäröivän maailman menoon siinä määrin kuin haluaisi, kun taas toinen voi kaivata läheistä ihmistä, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja.

Tiilikainen sanoo, että pitkittyneellä ja syvällä yksinäisyydellä tiedetään olevan yhteys moniin terveysongelmiin, kuten masentuneisuuteen ja muistin heikentymiseen.

– Myös fyysisellä eristyneisyydellä tiedetään olevan samanlaisia seurauksia eli vaikka ihminen ei kokisikaan yksinäisyyttä, pitkäaikainen sosiaalisten kontaktien puute voi heikentää terveyttä ja hyvinvointia merkittävästi.

Osa kyselyn vastaajista on kuitenkin löytänyt pieniä keinoja helpottaa yksinäisyyden tunnetta pandemian keskellä. Eräs vastaaja kertoo aloittaneensa Postcrossing-harrastuksen, jossa lähetetään postikortteja ympäri maailman, muiden Postcrossing-harrastajien kesken.

– Se piristää, kun saa postia ja saa kirjoitella kortteja.

– Pelko, ahdistus ja ikäviä vievät yöunet ja kierre huonompaan on valmis. Lukeminen, askartelu, lenkkeily ja kotijumppa auttaa. On myös aikaa laittaa hyvää ruokaa, tehdä metsälenkkejä, sienestä ja puuhata mökillä, kertoo toinen.

Myös Tiilikainen sanoo, että omaa yksinäisyyttä voi pyrkiä helpottamaan tekemällä itselle mielekkäitä asioita mahdollisimman paljon ja muistuttaa, että toiselle se voi olla luonnossa liikkumista, kun taas joku muu voi nauttia vaikkapa kirjojen lukemisesta. Myös kokemuksesta ääneen puhuminen usein auttaa.

– Yksinäisyyden helpottamiseksi tarvitaan monenlaisia keinoja, sillä se on kokemuksena niin monikasvoinen. Korona-aikana toivoisin, että kiinnitettäisiin erityistä huomioita niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat erilaista tukea arjessaan ja joille jo kotoa pois pääseminen voi olla vaikeaa. Yksikin puhelinsoitto päivässä voi tarjota tärkeän hetken, joka kannattelee seuraavaan päivään.

Kokemuksia korona-ajan yksinäisyydestä

"Kävin toimistotyössä päivittäin normaali aikana, en tehnyt juurikaan etätyötä. Nyt teen 1-2 pv viikossa töitä kotona mutta vähintään 3 pv menen toimistolle ihan vaan siitä syystä että tulee lähdettyä pois kotoa ja saa juteltua jonkun kanssa. Normaali aikana olin paljon aktiivisempi viikonloppuisin, nyt vain lojun kotona, en käy missään ihmisten ilmoilla, kaupassakin vain todella nopeasti, olen huomattavasti passiivisempi kuin aikaisemmin joka näkyy jo painon nousuna ja erilaisina kremppoina kropassa."

"Eläkeläisen arki on ollut ennenkin aika yksinäistä. Mutta koronan aikana se korostuu entisestään. Keväällä oli ohjatut liikunnan kiinni, ei voinut käydä elokuvissa, eikä uskaltanut tavata ihmisiä. Näyttää nyt muuttuvan meno samanlaiseksi. Joulu on peruttu, lapset perheineen eivät voi tulla Helsingistä!"

"Olen ollut yksinäinen kyllä! Tuntunut todella epäreilulta, kun sinkkuna muutenkin on paljon yksin. Liityin treffisivustoille, että saisi jutella ihmisten kanssa. Juttelin videopuheluita läheisten kanssa."

"Olen kokenut yksinäisyyttä. Se on surullista. No työ on pitänyt hengissä. Vaikka sekin täynnä rajoitteita."

"Olen kyllä, joka päivä töiden jälkeen kun alkaa vapaa, ei uskalla käydä muualla kuin pakollisissa paikoissa, kauppa jne... Tämä korona on alkanut todella vaikuttamaan mielenterveyteen ja vireystilaan."

"Arki muuttui kun en ole matkustanut mihinkään, en Suomessa saati ulkomailla. En ole tavannut Zürichissä asuvaa poikaani yli vuoteen. Hän ei ole halunnut tulla tänne, enkä minä ole mennyt sinne. Muutenkin kyläilyt on vähentyneet."

"Perheetön, eläkeläinen yksinasuja, joka juoksee erilaisissa harrastekerhoissa ja matkailee ulkomailla. Nyt en voinut matkustella ja kaikki kerhojen tapaamiset oli joko peruttu tai toimimattomassa Zoomissa tai toimivassa Skypessä."

Kommentoi