Kommentti: Kunnianhimo ei ole johtajan hyve

Ego-ongelmaiset johtajat haluavat alaisiksi nöyriä lapasia, kirjoittaa vapaa toimittaja Ismo Vornanen.

Anssi Lehikoinen, Mika Sutinen ja Antti Haapakorva ovat oivaltaneet, että johtaminen on auttamistyötä ja palveluammatti. Kuvakäsittely Minna Lyytinen
Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Mustin ja Mirrin entinen toimitusjohtaja Mika Sutinen tokaisee kolme vallankumouksellista ajatusta (SS 28.11.): ”Moderni johtamistyö on palveluammatti. Saan kiksejä, jos voin olla avuksi. Minulla on etuoikeus, en tarvitse lisää rahaa.”

Kuopiossakin on tuhansia ihmisiä, joilla on tarpeeksi rahaa. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka ovat tyytyväisiä rahatilanteeseensa tai ymmärtävät, että muiden auttaminen palkitsee enemmän kuin materian keräily nurkkiin. Kehitysmaissa vastuu suvusta ja läheisistä tuo elämään tarkoituksen. Länsimaissa rahojaan hautovat tuntevat usein itsensä yksinäisiksi. Itsemurhatilastot kertovat äärimmillään materian harhasta.

Ihmisiä kunnioittavassa ilmapiirissä työntekijän vahvuudet pulpahtavat esille ja tulokset paranevat kuin näkymättömän voima olisi siunannut yhteisön. Hallituksissa ja valitsijaraadeissa istuu edelleen autoritäärisyyttä ihailevia tyyppejä. Alistetun kasvatuksen uhrit nostavat keulapaikoille näköispatsaitaan ja huonon johtamisen kierre jatkuu.

Ongelman juurisyy on se, että äidin ja isän sylistä osattomaksi jääneet ihmiset tuntevat vetoa johtaviin ammatteihin tai esimerkiksi politiikkaan. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos henkilö sanoo työpaikkahaastattelussa olevansa kunnianhimoinen eli myöntää, että hän himoitsee kunniaa.

Kipeässä työilmapiirissä työntekijät joutuvat palvomaan ja pelkäämään minäkeskeistä johtajaa. Valtaan samaistunut johtaja nauttii rohkeista saneeraustoimista, jos häntä isommat pomot antavat likaisesta työstä kunniaa.

Autoritäärinen johtaja varoo ottamasta toista autoritääristä sisäpiirinsä. Kakkosjohtajat ovatkin usein kilttejä ja tunnollisia lapasia. Kakkosen kuuluu tukea suuren johtajan egoa. Tärkeilevä johtaja rakastaa muodollisuuksia, sihteerirakennetta, johtoryhmiä ja muita teatraalisia vallanportaita.

Empaattinen ja tunneälyä käyttävä johtaja kokoaa ympärilleen fiksuja alaisia. Joskus parasta johtamista on, kun pomo pysyy konttorissa eikä tärkeilyn tarpeessa jarruta työntekoa tai varasta muiden ideoita voidakseen kehuskella niistä ylemmissä portaissa.

Epävarma johtaja pätee pupputermeillä jauhamalla kehittämistöistä, laadusta ja muutosjohtamisesta. Todellisuudessa autoritääriset johtajat pelkäävät muutoksia, koska muutos voi kohdistua hänen huolella rakennettuun arvovaltaansa.

Onneksi hyvistä kuopiolaisjohtajista tulee mieleen useita esimerkkejä. Hyviä johtajia pitäisi värvätä niin kuin liigajoukkueet etsivät pelaajia analysoimalla heidän ominaisuutensa. Esimerkiksi Talentreen hallituksen puheenjohtaja Antti Haapakorva tai KPY:n toimitusjohtaja Anssi Lehikoinen eivät ole lajissaan ainoita, jotka pelkällä olemuksellaan vaikuttavat positiivisesti ihmisten työkykyyn ja tuloksiin.

Kirjoittaja on kuopiolainen vapaa toimittaja.

Kommentoi