Pyhä peltilehmäni ja rakkain rotteloni - lue tarinoita autoista, joihin niiden omistajilla on aivan erityinen suhde

Viikkosavo etsi kertomuksia rakkaista autorotteloista, joihin omistajilla on aivan erityinen suhde. Ja niitähän löytyi.

Siru Heikkinen uskollisen Mazda-ystävänsä kanssa. Minna Lyytinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kun kuopiolainen Siru Heikkinen lähtee tien päälle vuoden 1996 Mazda Familiallaan kääntyy monelta pää. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei siksi, että auto olisi niin loistokas. Pikemminkin siksi, että ruostetta ja lommoa omaava kulkine on aivan omannäköisensä menopeli. Konepellissä komeilee leopardikuvio, ja tietenkin rouvasautolla on myös ripset. Ikkunasta löytyy tarra ”Don’t touch my Mazda” ja bensaluukussa tikku-ukko kiskoo bensamittaria ylöspäin.

Jo pelkkiin renkaisiin rahaa Heikkisellä on mennyt 3 omistusvuoden aikana 2–3 kertaa itse auton arvon verran. Puhumattakaan hitsauksista ja muista pikkurempoista. Ei ole ilmastointia, ikkunat toimivat veivillä ja penkkikin liikkuu tasan vain eteen ja taakse. 162-senttinen Heikkinen tarvitsee penkille tyynyn nähdäkseen ratin takaa ja kesällä vakiovarusteena ovat uikkarit, jotta helteessä voi pysähtyä vilvoittelemaan. Silti auto on omistajalleen hyvin rakas ja Heikkinen aikoo ajaa ”matukalla” niin kauan kun auto ja lompakko kestää.

– Ostin auton kolme vuotta sitten pienellä rahalla, kun tarvitsin kiperästi kulkupeliä, ehjää mutta todella halpaa. Jotenkin olen onnistunut luomaan autoon kiintymyssuhteen, en minä siitä vaan yksinkertaisesti halua luopua. Tekniikka pelaa todella hyvin ja koskaan en ole tielle jäänyt. Pelti vaan tahtoo lahota ympäriltä, ja se kyllä surettaa, että minun ja matun yhteinen matka ei varmaan enää ole kovin pitkä, koska ei se varmaan pysy läjässä. Mutta ajetaan niin pitkään kun konttorilta saa ”pikkurahalla” siihen vielä hyväksytty-leiman.

Henna Laineen Nissan on palvellut omistajaansa jo 22 vuotta. Henna Laine

Nissani on mun kissani, sanoo vanha viisaus ja kukas sitä kissastaan luopumaan ilman hyvää syytä. Näillä linjoilla on Henna Laine, jonka Nissan on kuljettanut perheen taloutta jo 22 vuotta, joista viimeiset seitsemän Laineen omana kauppakassina. Omistajansa sanoin auto toimii kuin junan vessa ja on kaunis kuin metsäkauris. Vähän toki takakontissa maali repsottaa, ilmastointi käytännössä nätti valo muiden joukossa ja yksi pölykapseli menetettiin vuosia sitten. Toisinaan tapahtuu myös ihmeitä eikä yksikään vikavalo pala viikkoihin.

Uljaassa ratsussa on monet kerrat syöty, juotu, itketty, naurettu, laulettu ja nukuttu. Se on tilaihme, joka lähtee aina kuin palmun alta sekä eteen että taakse ja pitää huolen, ettei omistaja pääse rikastumaan.

Silti, tätä en vaihtais vaikka muut nii kehottelee.

– Joskus kun museokilpiin sais ja vanhana akkana vois ajella pitkin kyliä kesällä, kun muut ihailee vierestä. Tai voittas lotosta ja veis ammattilaisen kätösiin, joka loihtis siihen kaikki hilippeet ja Teslan ovet. Semmosilla siivillä melkein pääsis lentoon kylän mäessä eikä tartteis kulutuksesta murehtia. Murheenkryyni pienine vikoineen pitää huolen siitä ettei pääse rikastumaan. Silti, tätä en vaihtais vaikka muut niin kehottelee.

Essi Karjalainen ei aio luopua 17-vuotislahjaksi saadusta mersustaan. Essi Karjalainen

Vuonna 2012 Essi Karjalainen sai 17-vuotissyntymäpäivälahjaksi Mercedes Benz C180-mallin vuodelta 1998. Kortin Karjalainen sai vuonna 2014 ja hän ihmetteli kovin, miksi vanhemmat hankkivat hänelle ensiautoksi takavetoisen. Opettelemista oli, mutta vaihtoon ei Karjalainen ole päätynyt ja kilometrejä on kertynyt vuosien varrella noin 200 000. Vain kahdesti on jääty tien päälle. Peräkontista löytyy isolla rahalla asennutetut poppivehkeet ja erityinen väri herättää huomiota liikenteessä.

– Autoni ei nyt mennyt katsastuksesta läpi, mutta emme anna tämän lannistaa meidän suhdettamme vaan korjaamolle tämä menee. Vanhempani yrittävät nätisti kertoa, että olisi aika luopua autosta. jolla on ajettu 362tuhatta kilometriä. Ei ole.

Onko sinulla kotonasi samanlainen autoaarre? Keskustele aiheesta kommenttiosiossa tai lähetä mielipide: mielipide@viikkosavo.fi

Jotenkin olen onnistunut luomaan autoon kiintymyssuhteen.

Kommentoi